Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Ich bin der Mann, der Elend gesehen durch die Rute seines Grimmes.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Mich hat er geleitet und geführt in Finsternis und Dunkel.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Nur gegen mich kehrt er immer wieder seine Hand den ganzen Tag.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Er hat verfallen lassen mein Fleisch und meine Haut, meine Gebeine hat er zerschlagen.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Bitterkeit und Mühsal hat er wider mich gebaut und mich damit umringt.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Er ließ mich wohnen in Finsternissen, gleich den Toten der Urzeit.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Er hat mich umzäunt, daß ich nicht herauskommen kann; er hat schwer gemacht meine Fesseln.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Wenn ich auch schreie und rufe, so hemmt er mein Gebet.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Meine Wege hat er mit Quadern vermauert, meine Pfade umgekehrt.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Ein lauernder Bär ist er mir, ein Löwe im Versteck.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Er hat mir die Wege entzogen und hat mich zerfleischt, mich verwüstet.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Er hat seinen Bogen gespannt und mich wie ein Ziel dem Pfeile hingestellt.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Er ließ in meine Nieren dringen die Söhne seines Köchers.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Meinem ganzen Volke bin ich zum Gelächter geworden, bin ihr Saitenspiel den ganzen Tag.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Mit Bitterkeiten hat er mich gesättigt, mit Wermut mich getränkt.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Und er hat mit Kies meine Zähne zermalmt, hat mich niedergedrückt in die Asche.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Und du verstießest meine Seele vom Frieden, ich habe des Guten vergessen.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Und ich sprach: Dahin ist meine Lebenskraft und meine Hoffnung auf Jehova.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Gedenke meines Elends und meines Umherirrens, des Wermuts und der Bitterkeit!
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Beständig denkt meine Seele daran und ist niedergebeugt in mir.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Dies will ich mir zu Herzen nehmen, darum will ich hoffen:
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Es sind die Gütigkeiten Jehovas, daß wir nicht aufgerieben sind; denn seine Erbarmungen sind nicht zu Ende;
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
sie sind alle Morgen neu, deine Treue ist groß.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Jehova ist mein Teil, sagt meine Seele; darum will ich auf ihn hoffen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Gütig ist Jehova gegen die, welche auf ihn harren, gegen die Seele, die nach ihm trachtet.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Es ist gut, daß man still warte auf die Rettung Jehovas.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Es ist dem Manne gut, daß er das Joch in seiner Jugend trage.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Er sitze einsam und schweige, weil er es ihm auferlegt hat;
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
er lege seinen Mund in den Staub; vielleicht gibt es Hoffnung.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Dem, der ihn schlägt, reiche er den Backen dar, werde mit Schmach gesättigt.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Denn der Herr verstößt nicht ewiglich;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
sondern wenn er betrübt hat, erbarmt er sich nach der Menge seiner Gütigkeiten.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Denn nicht von Herzen plagt und betrübt er die Menschenkinder.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Daß man alle Gefangenen der Erde unter seinen Füßen zertrete,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
das Recht eines Mannes beuge vor dem Angesicht des Höchsten,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
einem Menschen Unrecht tue in seiner Streitsache: Sollte der Herr nicht darauf achten?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Wer ist, der da sprach, und es geschah, ohne daß der Herr es geboten?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Das Böse und das Gute, geht es nicht aus dem Munde des Höchsten hervor?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Was beklagt sich der lebende Mensch? Über seine Sünden beklage sich der Mann!
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Prüfen und erforschen wir unsere Wege, und laßt uns zu Jehova umkehren!
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Laßt uns unser Herz samt den Händen erheben zu Gott im Himmel!
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Wir, wir sind abgefallen und sind widerspenstig gewesen; du hast nicht vergeben.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Du hast dich in Zorn gehüllt und hast uns verfolgt; du hast hingemordet ohne Schonung.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Du hast dich in eine Wolke gehüllt, so daß kein Gebet hindurchdrang.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Du hast uns zum Kehricht und zum Ekel gemacht inmitten der Völker.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Alle unsere Feinde haben ihren Mund gegen uns aufgesperrt.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Grauen und Grube sind über uns gekommen, Verwüstung und Zertrümmerung.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Mit Wasserbächen rinnt mein Auge wegen der Zertrümmerung der Tochter meines Volkes.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mein Auge ergießt sich ruhelos und ohne Rast,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
bis Jehova vom Himmel herniederschaue und dareinsehe.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Mein Auge schmerzt mich wegen aller Töchter meiner Stadt.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Wie einen Vogel haben mich heftig gejagt, die ohne Ursache meine Feinde sind.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Sie haben mein Leben in die Grube hinein vernichtet und Steine auf mich geworfen.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Wasser strömten über mein Haupt; ich sprach: Ich bin abgeschnitten!
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Jehova, ich habe deinen Namen angerufen aus der tiefsten Grube.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Du hast meine Stimme gehört; verbirg dein Ohr nicht vor meinem Seufzen, meinem Schreien!
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Du hast dich genaht an dem Tage, da ich dich anrief; du sprachst: Fürchte dich nicht!
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Herr, du hast die Rechtssachen meiner Seele geführt, hast mein Leben erlöst.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Jehova, du hast meine Bedrückung gesehen; verhilf mir zu meinem Rechte!
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du hast gesehen alle ihre Rache, alle ihre Anschläge gegen mich.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Jehova, du hast ihr Schmähen gehört, alle ihre Anschläge wider mich,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
das Gerede derer, die wider mich aufgestanden sind, und ihr Sinnen wider mich den ganzen Tag.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Schaue an ihr Sitzen und ihr Aufstehen! Ich bin ihr Saitenspiel.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Jehova, erstatte ihnen Vergeltung nach dem Werke ihrer Hände!
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Gib ihnen Verblendung des Herzens, dein Fluch komme über sie!
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Verfolge sie im Zorne und tilge sie unter Jehovas Himmel hinweg!
