Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Je suis un homme voyant ma misère sous la verge de son indignation.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Il m’a conduit et amené dans les ténèbres et non à la lumière.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
C’est seulement contre moi qu’il tourne et retourne sa main durant tout le jour.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Il a fait vieillir ma peau et ma chair, il a brisé mes os.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Il a bâti autour de moi, et il m’a environné de fiel et de peine.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Il m’a mis dans des lieux ténébreux comme les morts éternels.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Il a bâti autour de moi, afin que je ne sorte pas; il a appesanti mes fers aux pieds.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Mais lors même que je crierais et que je prierais, il a repoussé ma prière.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Il a fermé mes voies avec des pierres de taille, il a détruit mes sentiers.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Il est devenu pour moi un ours en embuscade, un lion dans des lieux cachés.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Il a détruit mes sentiers et il m’a brisé, il m’a mis dans la désolation.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Il a tendu son arc, il m’a fait comme le but de ses flèches.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Il a lancé dans mes reins les filles de son carquois.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Je suis devenu la raillerie de tout mon peuple, leur chanson durant tout le jour.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Il m’a rempli d’amertume, il m’a enivré d’absinthe.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Et il a brisé toutes mes dents, il m’a nourri de cendre.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Et mon âme a été éloignée de la paix, et j’ai oublié le bonheur.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Et j’ai dit: Elle a péri, ma fin, et ce que j’espérais du Seigneur.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Souvenez-vous de ma pauvreté, et de l’excès commis contre moi, de l’absinthe et du fiel.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
J’en conserverai toujours la mémoire, et mon âme séchera en moi de douleur.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Je repasserai ces choses dans mon cœur, c’est pourquoi j’espérerai.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
C’est grâce aux miséricordes du Seigneur que nous n’avons pas été consumés; c’est parce que ses bontés n’ont pas fait défaut.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Elles se renouvellent au point du jour; votre fidélité est grande.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Mon partage est le Seigneur, a dit mon âme; à cause de cela je l’attendrai.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Le Seigneur est bon à ceux qui espèrent en lui, à l’âme qui le recherche.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Il est bon d’attendre en silence le salut de Dieu.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Il est bon à l’homme de porter un joug dès sa jeunesse.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Il s’assiéra solitaire, et il se taira, parce qu’il a mis ce joug sur lui.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Il mettra sa bouche dans la poussière, pourvoir si par hasard il y a espérance.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Il tendra la joue à celui qui le frappera, il sera rassasié d’opprobres.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Parce que le Seigneur ne rejettera pas toujours;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Parce que s’il a rejeté, il aura aussi pitié selon la multitude de ses miséricordes.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Car il n’a pas humilié d’après son cœur, il n’a pas rejeté les fils des hommes,
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Afin de fouler sous ses pieds tous les captifs de la terre,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
Afin de faire incliner le droit de l’homme devant la face du Très-Haut.
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
Perdre un homme dans son jugement, le Seigneur ne le sait pas.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Qui est celui qui a dit qu’une chose se fît, le Seigneur ne l’ayant pas commandé?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
De la bouche du Très-Haut, les maux et les biens ne sortiront-ils pas?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Pourquoi a murmuré l’homme vivant, l’homme, de la punition de ses péchés?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Scrutons nos voies, interrogeons-les, et retournons au Seigneur.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Elevons nos cœurs avec nos mains vers le Seigneur qui est dans les cieux.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Nous, nous avons iniquement agi, et au courroux nous vous avons provoqué, c’est pour cela que vous êtes inexorable.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Vous vous êtes enveloppé dans votre fureur, et vous nous avez frappés; vous avez tué et vous n’avez pas épargné.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Vous avez mis une nuée devant vous, afin que la prière ne passe pas.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Comme une plante arrachée et rejetée, vous m’avez mis au milieu des peuples.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Tous nos ennemis ont ouvert la bouche contre nous.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
La prophétie nous est devenue effroi, lacs et ruine.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Mon œil a fait couler des courants d’eaux sur la ruine de la fille de mon peuple.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mon œil s’est affligé, et ne s’est pas tu, de ce qu’il n’y avait point de repos,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Jusqu’à ce que le Seigneur regardât et vît des cieux.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Mon œil a tourmenté mon âme à cause de toutes les filles de ma ville.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Ils m’ont pris à la chasse comme un oiseau, mes ennemis, sans sujet.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Ma vie est tombée dans la fosse, et ils ont posé une pierre sur moi.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Des eaux se sont débordées sur ma tête; j’ai dit: Je suis perdu.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
J’ai invoqué votre nom, Seigneur, du lac le plus profond.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Vous avez entendu ma voix; ne détournez pas votre oreille de mes sanglots et de mes cris.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Vous vous êtes approché de moi un jour, quand je vous ai invoqué; vous avez dit: Ne crains pas.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Vous avez jugé, Seigneur, la cause de mon âme, rédempteur de ma vie.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Vous avez vu. Seigneur, leur iniquité contre moi; jugez leur jugement.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Vous avez vu toute leur fureur, toutes leurs pensées contre moi.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Vous avez entendu leurs outrages, Seigneur, toutes leurs pensées contre moi;
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Les lèvres de ceux qui s’élèvent contre moi, et leurs projets contre moi tout le jour.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Quand ils sont assis, et quand ils se lèvent, voyez, je suis l’objet de leurs chansons.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
THAU. Vous leur rendrez la pareille, Seigneur, selon les œuvres de leurs mains.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
THAU. Vous leur mettrez comme un bouclier sur le cœur, la peine dont vous les accablerez.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
THAU. Vous les poursuivrez dans votre fureur, et vous les briserez sous le ciel. Seigneur.
