Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
