Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Nyee nye ŋutsu si kpe fu le eƒe dziku ƒe ameƒoti te.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Enyam ɖe nu eye wòna mezɔ viviti me, menye kekeli me o;
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Vavã etrɔ eƒe asiwo ɖe ŋutinye atraɖii le ŋkeke blibo la me.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Ena be nye ŋutilã kple nye ŋutigbalẽ do xoxo eye wògbã ƒu ɖe lãme nam.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Eva dze dzinye eye wòtsɔ veve helĩhelĩ kple fukpekpe tɔ kpɔ ɖe ŋunye.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Ena menɔ viviti me abe ame siwo ku gbe aɖe gbe ke ene.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Etɔ kpɔ ƒo xlãm ale be nyemate ŋu asi o, eɖom anyi kple gakɔsɔkɔsɔ.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ne meyɔe alo do ɣli be wòaxɔ nam gɔ̃ hã la, edoa ʋɔ ɖe nye gbedodoɖa nu.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Etsɔ kpe gãwo xe mɔ me nam eye wòglɔ̃ nye mɔwo.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Abe sisiblisi si de xa ɖi kple dzata si le adeklo dzi ene la,
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
ehem ɖa le mɔ me eye wòvuvum, hegblẽm ɖi kpeɖeŋutɔmanɔsitɔe.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Evu eƒe da me eye wòdzidze eƒe dati ɖe dzinye.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Etsɔ aŋutrɔwo le eƒe daku me tsɔ ŋɔ nye dzi.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Mezu nu ɖikokoe le nye amewo katã dome, woɖua fewu le ŋunye to hadzidzi me ŋkeke blibo la katã.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Etsɔ ama veve ɖi ƒo nam eye wòkpe veve nam meno.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Etsɔ kpe ŋe aɖu nam eye wòfanyam ɖe kewɔ me.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Woxɔ ŋutifafa le asinye, meŋlɔ nu si dzɔgbenyui nye la be.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Eya ta megblɔ be, “Nye atsyɔ̃nu yi eye nu siwo katã mele mɔ kpɔm na tso Yehowa gbɔ la hã nu va yi.”
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Meɖo ŋku nye hiã, tsaglalãtsatsa, dzigbagbã kple vevesese dzi.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Meɖo ŋku wo katã dzi nyuie eye nye luʋɔ bɔbɔ eɖokui le menye.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Ke esia dzi meɖo ŋkue eye mɔkpɔkpɔ ɖo asinye:
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Le Yehowa ƒe lɔlɔ̃ deto la ta wometsrɔ̃ mí o elabena eƒe nublanuikpɔkpɔ mevɔna o.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Wozua yeye ŋdi sia ŋdi, wò nuteƒewɔwɔ lolo ŋutɔ.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Megblɔ na ɖokuinye be, “Yehowae nye nye gomekpɔkpɔ, eya ta manɔ esinu kpɔm.”
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Yehowa ƒe dɔ me nyo na ame siwo tsɔ woƒe mɔkpɔkpɔ da ɖe edzi, kple ame siwo dinɛ vevie.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Enyo be woalala le ɖoɖoezizi me na Yehowa ƒe ɖeɖe.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Enyo na ame be wòatsɔ kɔkuti le ɖekakpuime.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Nenɔ anyi le ɖoɖoezizi me elabena Yehowae tsɔ kɔkuti la da ɖe edzi.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Netsɔ eƒe mo ƒo ɖe ke me, ɖewohĩ mɔkpɔkpɔ gali.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Neɖo to me anyi na ame si le eƒo ge eye ŋukpe neyɔe fũu.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Elabena Aƒetɔ la metsɔa ame ƒua gbe ɖikaa o
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Togbɔ be ehea nuxaxa vɛ hã la, egakpɔa nublanui na ame, eye eƒe lɔlɔ̃ si nu metsina gbeɖe o la de to ŋutɔ.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Elabena mehea fukpekpe kple nuxaxa vaa amegbetɔviwo dzi ɖe dzidzɔ teƒe o.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Woafanya anyigbadzigamenɔlawo katã kple afɔ.
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
Ne woagbe nu si nye ame tɔ la tsɔtsɔ nɛ le Dziƒoʋĩtɔ la ŋkume,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
eye wotrɔ gbo ame dzɔdzɔe ƒe nya; ɖe Aƒetɔ la makpɔ esiawo oa?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Ame ka aƒo nu eye wòava eme, ne menye Aƒetɔ lae ɖe gbe o?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Ɖe menye Dziƒoʋĩtɔ la ƒe nu mee dzɔgbevɔ̃enyawo kple dzidzɔnyawo siaa doa go tsona oa?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Nu ka ta amegbetɔ ahe nya ne wohe to nɛ ɖe eƒe nu vɔ̃wo ta?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Mina míalé ŋku ɖe míaƒe zɔzɔme ŋu ne míado wo akpɔ eye mina míatrɔ ɖe Yehowa ŋu.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Mina míado míaƒe dziwo kple asiwo ɖe Mawu gbɔ le dziƒo ahagblɔ bena:
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
“Míewɔ nu vɔ̃ hedze aglã eye mètsɔe ke mi o.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
“Ètsɔ dziku tsyɔ ɖokuiwò dzi eye nèti mía yome hewu mí nublanuimakpɔmakpɔtɔe.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Ètsɔ lilikpo tsyiɔ ɖokuiwò dzi ale be, gbedodoɖa aɖeke mate ŋu aɖo gbɔwò o.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Ètsɔ mí wɔ ŋunyɔnu kple gbeɖuɖɔe le dukɔwo dome.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
“Míaƒe futɔwo katã ke nu baa ɖe mía ŋuti.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Ŋɔdzi lé mí; míedze ʋe me eye tsɔtsrɔ̃ kple gbegblẽ va mía dzi.”
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Nye ŋkuwo le aɖatsi fam yoyoyo elabena wotsrɔ̃ nye amewo.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Nye ŋkuwo le aɖatsi fam ɖaa, enu gbe tsotso,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
va se ɖe esime Yehowa aɖo ŋku anyi tso dziƒo akpɔe.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Nu si mekpɔ la na nye luʋɔ xa nu ɖe nyɔnu siwo katã le nye dua me la ta.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Ame siwo nye nye futɔwo madzemadzee la ɖem ɖe nu abe xevi ene.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Wodze agbagba be woatso nye agbe nu le vudo me eye wofɔ kpe ƒum.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Tsi fie le tanye eye mesusu be evɔ nam.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
O Yehowa, wò ŋkɔe meyɔ le vudoa ƒe gogloƒe ke.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Èse nye kukuɖeɖe be, “Mègado toku nye ɣlidodo eye nàgbe akɔfafa nam o.”
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Ète va gbɔnye esi meyɔ wò eye nègblɔ be, “Mègavɔ̃ o.”
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
O, Aƒetɔ, èxɔ nye nya ɖe akɔ eye nèɖe nye agbe.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Wò ŋutɔ èkpɔ, O Yehowa, vɔ̃ si wowɔ ɖe ŋutinye. Na nye nya nadzɔ!
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Èkpɔ woƒe hlɔ̃biabia ƒe kpekpeme kple nugbe siwo woɖo ɖe ŋunye.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
O Yehowa, èse woƒe dzudzuwo kple nu siwo katã woɖo ɖe ŋunye
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
kple nye futɔwo ƒe dalĩdodo kple nuƒoƒo le ŋunye ŋkeke blibo la.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Nye kɔ nàkpɔ wo ɖa! Wole anyinɔƒe o, wole tsitrenu o, woɖua fewu le ŋunye le woƒe hadzidziwo me.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
O Yehowa, xe fe si dze wo la na wo, ɖe nu siwo woƒe asiwo wɔ la ta.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Tsɔ nutsyɔnu tsyɔ woƒe dziwo dzi eye nàna be wò fiƒode nanɔ wo dzi!
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Ti wo yome kple dziku eye nàtsrɔ̃ wo le Yehowa ƒe dziƒo te.
