< Valitusvirret 3 >

1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
I [am] the man [who] hath seen affliction By the rod of His wrath.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Me He hath led, and causeth to go [in] darkness, and without light.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Surely against me He turneth back, He turneth His hand all the day.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
He hath worn out my flesh and my skin. He hath broken my bones.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
He hath built up against me, And setteth round poverty and weariness.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
In dark places He hath caused me to dwell, As the dead of old.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
He hath hedged me about, and I go not out, He hath made heavy my fetter.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Also when I call and cry out, He hath shut out my prayer.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
He hath hedged my ways with hewn work, My paths He hath made crooked.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
A bear lying in wait He [is] to me, A lion in secret hiding-places.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
My ways He is turning aside, and He pulleth me in pieces, He hath made me a desolation.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
He hath trodden His bow, And setteth me up as a mark for an arrow.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
He hath caused to enter into my reins The sons of His quiver.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
I have been a derision to all my people, Their song all the day.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
He hath filled me with bitter things, He hath filled me [with] wormwood.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
And He breaketh with gravel my teeth, He hath covered me with ashes.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
And Thou castest off from peace my soul, I have forgotten prosperity.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
And I say, Perished hath my strength and my hope from Jehovah.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Remember my affliction and my mourning, Wormwood and gall!
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Remember well, and bow down doth my soul in me.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
This I turn to my heart — therefore I hope.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
The kindnesses of Jehovah! For we have not been consumed, For not ended have His mercies.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
New every morning, abundant [is] thy faithfulness.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
My portion [is] Jehovah, hath my soul said, Therefore I hope for Him.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Good [is] Jehovah to those waiting for Him, To the soul [that] seeketh Him.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Good! when one doth stay and stand still For the salvation of Jehovah.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Good for a man that he beareth a yoke in his youth.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
He sitteth alone, and is silent, For He hath laid [it] upon him.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
He putteth in the dust his mouth, if so be there is hope.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
He giveth to his smiter the cheek, He is filled with reproach.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
For the Lord doth not cast off to the age.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
For though He afflicted, yet He hath pitied, According to the abundance of His kindness.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
For He hath not afflicted with His heart, Nor doth He grieve the sons of men.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
To bruise under one's feet any bound ones of earth,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
To turn aside the judgment of a man, Over-against the face of the Most High,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
To subvert a man in his cause, the Lord hath not approved.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Who [is] this — he hath said, and it is, [And] the Lord hath not commanded [it]?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
From the mouth of the Most High Go not forth the evils and the good.
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
What — sigh habitually doth a living man, A man for his sin?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
We search our ways, and investigate, And turn back unto Jehovah.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
We lift up our heart on the hands unto God in the heavens.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
We — we have transgressed and rebelled, Thou — Thou hast not forgiven.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Thou hast covered Thyself with anger, And dost pursue us; Thou hast slain — Thou hast not pitied.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Thou hast covered Thyself with a cloud, So that prayer doth not pass through.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Offscouring and refuse Thou dost make us In the midst of the peoples.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Opened against us their mouth have all our enemies.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Fear and a snare hath been for us, Desolation and destruction.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Rivulets of water go down my eye, For the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mine eye is poured out, And doth not cease without intermission,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Till Jehovah looketh and seeth from the heavens,
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
My eye affecteth my soul, Because of all the daughters of my city.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Hunted me sore as a bird have my enemies without cause.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
They have cut off in a pit my life, And they cast a stone against me.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Flowed have waters over my head, I have said, I have been cut off.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
I called Thy name, O Jehovah, from the lower pit.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
My voice Thou hast heard, Hide not Thine ear at my breathing — at my cry.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Thou hast drawn near in the day I call Thee, Thou hast said, Fear not.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Thou hast pleaded, O Lord, the pleadings of my soul, Thou hast redeemed my life.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Thou hast seen, O Jehovah, my overthrow, Judge Thou my cause.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Thou hast seen all their vengeance, All their thoughts of me.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Thou hast heard their reproach, O Jehovah, All their thoughts against me,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
The lips of my withstanders, Even their meditation against me all the day.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Their sitting down, and their rising up, Behold attentively, I [am] their song.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Thou returnest to them the deed, O Jehovah, According to the work of their hands.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Thou givest to them a covered heart, Thy curse to them.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Thou pursuest in anger, and destroyest them, From under the heavens of Jehovah!

< Valitusvirret 3 >