Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
I AM the man that hath seen affliction by the rod of his wrath.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
He hath led me and caused me to walk in darkness and not in light.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Surely against me he turneth his hand again and again all the day.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
He hath builded against me, and compassed me with gall and travail.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
He hath made me to dwell in dark places, as those that have been long dead.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
He hath fenced me about, that I cannot go forth; he hath made my chain heavy.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Yea, when I cry and call for help, he shutteth out my prayer.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
He hath fenced up my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
He is unto me as a bear lying in wait, as a lion in secret places.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces; he hath made me desolate.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
He hath caused the shafts of his quiver to enter into my reins.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
I am become a derision to all my people; and their song all the day.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
He hath filled me with bitterness, he hath sated me with wormwood.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
And thou hast removed my soul far off from peace; I forgat prosperity.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
And I said, My strength is perished, and mine expectation from the LORD.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Remember mine affliction and my misery, the wormwood and the gall.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
My soul hath them still in remembrance, and is bowed down within me.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
This I recall to my mind, therefore have I hope.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
[It is of] the LORD’S mercies that we are not consumed, because his compassions fail not.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
They are new every morning; great is thy faithfulness.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
The LORD is my portion, saith my soul; therefore will I hope in him.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
The LORD is good unto them that wait for him, to the soul that seeketh him.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
It is good that a man should hope and quietly wait for the salvation of the LORD.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
It is good for a man that he bear the yoke in his youth.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Let him sit alone and keep silence, because he hath laid it upon him.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Let him put his mouth in the dust; if so be there may he hope.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Let him give his cheek to him that smiteth him; let him be filled full with reproach.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
For the Lord will not cast off for ever.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
For though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his mercies.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
For he doth not afflict willingly, nor grieve the children of men.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
To crush under foot all the prisoners of the earth,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
To turn aside the right of a man before the face of the Most High,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Out of the mouth of the Most High cometh there not evil and good?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Let us search and try our ways, and turn again to the LORD.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
We have transgressed and have rebelled; thou hast not pardoned.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Thou hast covered with anger and pursued us; thou hast slain, thou hast not pitied.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Thou hast covered thyself with a cloud, that [our] prayer should not pass through.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Thou hast made us [as] the offscouring and refuse in the midst of the peoples.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
all our enemies have opened their mouth wide against us.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Fear and the pit are come upon us, devastation and destruction.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Mine eye runneth down with rivers of water, for the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mine eye poureth down, and ceaseth not, without any intermission,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Till the LORD look down, and behold from heaven.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Mine eye affecteth my soul, because of all the daughters of my city.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
They have chased me sore like a bird, that are mine enemies without cause.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
They have cut off my life in the dungeon, and have cast a stone upon me.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Waters flowed over mine head; I said, I am cut off.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
I called upon thy name, O LORD, out of the lowest dungeon.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Thou heardest my voice; hide not thine ear at my breathing, at my cry.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Thou drewest near in the day that I called upon thee: thou saidst, Fear not.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
O Lord, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
O LORD, thou hast seen my wrong; judge thou my cause.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Thou hast seen all their vengeance and all their devices against me.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Thou hast heard their reproach, O LORD, and all their devices against me;
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
The lips of those that rose up against me, and their imagination against me all the day.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Behold thou their sitting down, and their rising up; I am their song.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Thou wilt render unto them a recompence, O LORD, according to the work of their hands.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Thou wilt give them hardness of heart, thy curse unto them.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Thou wilt pursue them in anger, and destroy them from under the heavens of the LORD.
