Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
I am the man who hath seen affliction by the rod of his wrath.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Me hath he driven out, and led into darkness, but not into light.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Surely against me doth he turn again and again his hand all the day.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
He hath caused my flesh and my skin to wear out, he hath broken my bones.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
He hath built around me, and encompassed me with poison and hardship.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
In dark places hath he set me to dwell, like the dead of olden times.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
He hath placed a fence round about me, that I cannot get out; he hath made heavy my chain.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Also when I cry aloud and make entreaty, he shutteth out my prayer.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
He hath fenced up my ways with hewn stone, my paths hath he made crooked.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
A bear lying in wait is he to me, a lion in secret places.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
On my ways hath he placed thorns, and torn me in pieces: he hath made me desolate.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
He hath bent his bow, and placed me as a mark for the arrow.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
He hath caused to enter into my reins the children of his quiver.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
I am become a laughing-stock to all my people, their [jeering] song all the day.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
He hath sated me with bitter things, he hath made me drunken with wormwood.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
He hath also broken my teeth with gravel-stones, he hath covered me with ashes.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
And my soul hath given up all thoughts of peace: I forget happiness.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
And I said, Lost is my strength, my expectation also from the Lord.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Remembering my affliction and [the cause of] my complaint, wormwood and poison.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Remembering [this] continually my soul is bowed down deeply within me.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
[Yet] this answer will I give to my heart: therefore will I wait [in confidence].
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
It is through the Lord's kindness that we are not consumed, because his mercies have no end;
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
They are new every morning: great is thy faithfulness.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
The Lord is my portion, saith my soul, therefore will I wait for him.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
The Lord is good unto those that hope in him, to the soul that seeketh him.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
It is good that one should wait and this in silence for the salvation of the Lord.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
It is good for a man that he bear the yoke in his youth;
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
That he sit in solitude and be silent; because He hath laid it upon him;
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
That he put his mouth in the dust; perhaps there still is hope;
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
That he offer his cheek to him that smiteth him; that he be satisfied with reproach.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
For the Lord will not cast off for ever;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
But though he have caused grief, yet will he have mercy according to the abundance of his kindnesses.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
For he doth not afflict of his own will, and aggrieve the children of men.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
To crush under his feet all the prisoners of the earth,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
To pervert the justice [due to man] before the face of the Most High.
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
To subvert a man in his contest—should the Lord not see this?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Who is he that saith aught, and it cometh to pass, when the Lord hath not ordained it?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Do not out of the mouth of the Most High come both the evil things and the good?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Wherefore should a living man complain? let every man complain because of his sins.
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Let us search through and investigate our ways, and let us return to the Lord.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
We have indeed transgressed and rebelled: thou hast truly not pardoned.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Thou hast covered [us] with thy anger, and made pursuit after us: thou hast slain, thou hast not pitied.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Thou hast covered thyself with a cloud, that no prayer should pass through.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
As something loathsome and rejected hast thou rendered us in the midst of the people.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Wide have all our enemies opened against us their mouth.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Terror and a snare are come upon us, [with] desolation and breaches.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
With streams of water runneth my eye down, because of the breach of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
My eye trickleth down, and resteth not, without any intermission,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Till the Lord look down, and behold from heaven.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
My eye affecteth my soul because of all the daughters of my city.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Those who are my enemies, without a cause, have chased me about like a bird.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
They have shut up in the dungeon my life, and have cast stones upon me.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Waters streamed over my head: I said, I am cut off.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
I called on thy name, O Lord, out of the dungeon of the lowest depth.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Thou didst hear my voice: hide not thy ear to give me enlargement at my cry.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Thou wast ever near on the day that I called on thee: thou saidst, Fear not.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Thou didst plead, O Lord, the causes of my soul: thou didst [before this] redeem my life.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Thou hast [now] seen, O Lord, the wrong I suffer: judge thou my cause.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Thou hast seen all their vengeance, all their plans against me.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Thou hast heard their reviling, O Lord, all their plans against me,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
The speeches of these that rise up against me, and their device against me all the day.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Oh look upon their sitting down, and their rising up: I am their [jeering] song.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Render unto them a recompense, O Lord, according to the work of their hands.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Give them confusion of heart, thy curse he upon them.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Pursue them in anger and destroy from under the heavens of the Lord.
