Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
I am the man who has seen trouble by the rod of his wrath.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
By him I have been made to go in the dark where there is no light.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Truly against me his hand has been turned again and again all the day.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
My flesh and my skin have been used up by him and my bones broken.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
He has put up a wall against me, shutting me in with bitter sorrow.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
He has kept me in dark places, like those who have been long dead.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
He has put a wall round me, so that I am not able to go out; he has made great the weight of my chain.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Even when I send up a cry for help, he keeps my prayer shut out.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
He has put up a wall of cut stones about my ways, he has made my roads twisted.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
He is like a bear waiting for me, like a lion in secret places.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
By him my ways have been turned on one side and I have been pulled in bits; he has made me waste.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
With his bow bent, he has made me the mark for his arrows.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
He has let loose his arrows into the inmost parts of my body.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
I have become the sport of all the peoples; I am their song all the day.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
He has made my life nothing but pain, he has given me the bitter root in full measure.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
By him my teeth have been broken with crushed stones, and I am bent low in the dust.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
My soul is sent far away from peace, I have no more memory of good.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
And I said, My strength is cut off, and my hope from the Lord.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Keep in mind my trouble and my wandering, the bitter root and the poison.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
My soul still keeps the memory of them; and is bent down in me.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
This I keep in mind, and because of this I have hope.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
It is through the Lord's love that we have not come to destruction, because his mercies have no limit.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
They are new every morning; great is your good faith.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
I said to myself, The Lord is my heritage; and because of this I will have hope in him.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
The Lord is good to those who are waiting for him, to the soul which is looking for him.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
It is good to go on hoping and quietly waiting for the salvation of the Lord.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
It is good for a man to undergo the yoke when he is young.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Let him be seated by himself, saying nothing, because he has put it on him.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Let him put his mouth in the dust, if by chance there may be hope.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Let his face be turned to him who gives him blows; let him be full of shame.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
For the Lord does not give a man up for ever.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
For though he sends grief, still he will have pity in the full measure of his love.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
For he has no pleasure in troubling and causing grief to the children of men.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
In a man's crushing under his feet all the prisoners of the earth,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
In his turning away the right of a man before the face of the Most High.
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
In his doing wrong to a man in his cause, the Lord has no pleasure.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Who is able to say a thing, and give effect to it, if it has not been ordered by the Lord?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Do not evil and good come from the mouth of the Most High?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
What protest may a living man make, even a man about the punishment of his sin?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Let us make search and put our ways to the test, turning again to the Lord;
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Lifting up our hearts with our hands to God in the heavens.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
We have done wrong and gone against your law; we have not had your forgiveness.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Covering yourself with wrath you have gone after us, cutting us off without pity;
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Covering yourself with a cloud, so that prayer may not get through.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
You have made us like waste and that for which there is no use, among the peoples.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
The mouths of all our haters are open wide against us.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Fear and deep waters have come on us, wasting and destruction.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Rivers of water are running down from my eyes, for the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
My eyes are streaming without stopping, they have no rest,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Till the Lord's eye is turned on me, till he sees my trouble from heaven.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
The Lord is unkind to my soul, more than all the daughters of my town.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
They who are against me without cause have gone hard after me as if I was a bird;
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
They have put an end to my life in the prison, stoning me with stones.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Waters were flowing over my head; I said, I am cut off.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
I was making prayer to your name, O Lord, out of the lowest prison.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
My voice came to you; let not your ear be shut to my breathing, to my cry.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
You came near in the day when I made my prayer to you: you said, Have no fear.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
O Lord, you have taken up the cause of my soul, you have made my life safe.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
O Lord, you have seen my wrong; be judge in my cause.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
You have seen all the evil rewards they have sent on me, and all their designs against me.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Their bitter words have come to your ears, O Lord, and all their designs against me;
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
The lips of those who came up against me, and their thoughts against me all the day.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Take note of them when they are seated, and when they get up; I am their song.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
You will give them their reward, O Lord, answering to the work of their hands.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
You will let their hearts be covered over with your curse on them.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
You will go after them in wrath, and put an end to them from under the heavens of the Lord.
