Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Teg er den Mand, som saa Elendighed ved hans Vredes Ris.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Mig ledede og førte han ind i Mørke og ikke til Lys.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Kun imod mig vendte han atter og atter sin Haand den ganske Dag.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Han gjorde mit Kød og min Hud gammel; han sønderbrød mine Ben.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Han byggede imod mig og omgav mig med Galde og Møje.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Han lod mig bo i de mørke Steder som dem, der ere døde i al Evighed.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Han tilmurede for mig, og jeg kan ikke komme ud, han gjorde min Lænke svar.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Naar jeg end skriger og raaber, lukker han til for min Bøn.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Han har tilmuret mine Veje med hugne Stene, han har gjort mine Stier krogede.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Han er bleven mig som en Bjørn, der ligger paa Lur, som en Løve i Skjul.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Han lod mine Veje bøje af, og saa sønderrev han mig; han lagde mig øde.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Han spændte sin Bue og stillede mig som Maalet for Pilen.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Han lod Pile af sit Kogger trænge ind i mine Nyrer.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Jeg er bleven alt mit Folk til Latter, deres Spottesang den ganske Dag.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Han mættede mig med beske Urter, „han gav mig rigelig Malurt at drikke
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
og lod mine Tænder bide i Grus, han nedtrykte mig i Aske.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Og du bortstødte min Sjæl fra Fred, jeg har glemt det gode.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Og jeg sagde: Borte er min Kraft, og hvad jeg forventede fra Herren.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Kom min Elendighed og min Landflygtighed i Hu: Malurt og Galde!
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Min Sjæl kommer det ret i Hu og er nedbøjet i mit Indre.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Dette vil jeg tage mig til Hjerte, derfor vil jeg haabe:
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Det er Herrens Miskundhed, at vi ikke ere fortærede; thi hans Barmhjertighed har ingen Ende.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Den er ny hver Morgen, din Trofasthed er stor.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Herren er min Del, siger min Sjæl, derfor vil jeg haabe til ham.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Herren er god imod dem, som bie efter ham, imod den Sjæl, som spørger efter ham.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Det er godt, at man haaber og er stille til Herrens Frelse.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Det er en Mand godt, at han bærer Aag i sin Ungdom.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Han vil sidde ene og tie; thi han lægger det paa ham.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Han vil trykke sin Mund imod Støvet, om der maaske kunde være Forhaabning.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Han vil vende Kinden imod den, som slaar ham, han vil mættes med Forhaanelse.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Thi Herren skal ikke forkaste evindelig.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Thi dersom han bedrøver, da skal han dog forbarme sig efter sin store Miskundhed.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Thi det er ikke af sit Hjerte, at han plager og bedrøver Menneskens Børn.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
For at knuse alle de bundne paa Jorden under sine Fødder,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
for at bøje en Mands Ret for den Højestes Ansigt,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
for at forvende et Menneskes Retssag — skuer Herren ikke ned.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Hvo er den, som har sagt noget, saa at det skete, uden at Herren befaler det?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Mon Lykke og Ulykke ikke udgaa af den Højestes Mund?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Hvorfor klager et Menneske som lever? — enhver for sine Synder!
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Lader os ransage vore Veje og efterspore dem og vende om til Herren!
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Lader os opløfte vort Hjerte tillige med vore Hænder til Gud i Himmelen!
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Vi, vi have syndet og været genstridige, du tilgav ikke.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Du tildækkede os med Vrede og forfulgte os, ihjelslog, sparede ikke,
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Du skjulte dig med en Sky, at ingen Bøn kunde trænge igennem.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Du gjorde os til Skarn og Udskud midt iblandt Folkene.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Alle vore Fjender opspilede deres Mund imod os.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Der var Forfærdelse og Gru for os, Ødelæggelse og Undergang.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Mit Øje rinder med Vandbække over mit Folks Datters Undergang.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mit Øje strømmer og bliver ikke stille, der er ingen Afladelse,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
indtil Herren skuer ned og ser til fra Himmelen.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Mit Øje voldte min Sjæl Smerte over alle min Stads Døtre.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Hart jagede mig som en Fugl de, der vare mine Fjender uden Grund.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
De bragte mit Liv til at vorde stille i Graven og kastede en Sten over mig.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Der strømmede Vand ned over mit Hoved, jeg sagde: Det er forbi med mig.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Jeg kaldte paa dit Navn, Herre! fra Graven, i det dybe.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Du har hørt min Røst; tilluk ej dit Øre for mit Suk, for mit Raab!
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Du holdt dig nær den Dag, jeg kaldte paa dig, du sagde: Frygt ikke!
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Herre! du har udført min Sjæls Sag, du har udløst mit Liv.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Herre! du har set den Uret, som sker mig, døm i min Sag!
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du har set al deres Hævn, alle deres Tanker imod mig.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Herre! du har hørt deres haanende Tale, alle deres Tanker imod mig,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
mine Modstanderes Ord og deres Anslag imod mig den ganske Dag.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Sku, hvorledes de sidde, og hvorledes de staa op; jeg er deres Spottesang.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Du skal gengælde dem, Herre! efter deres Hænders Gerning.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Du skal give dem et Dække over Hjertet, din Forbandelse hører dem til.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Du skal forfølge dem i Vrede, og ødelægge dem, at de ikke ere under Herrens Himmel.
