Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Kai teh nama e lungkhueknae dawk reithai rucatnae ka kâhmo e tami lah ka o.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Kai hah na pâlei teh angnae dawk laipalah hmonae dawk na cei sak.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Atangcalah, kai hah hnin touh thung a kut hoiyah na pakhuppathan.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Ka tak hoi ka vuennaw a hmawn sak teh, ka hrunaw hah a khoe.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Kai koe lah na rakhan teh reithai rucatnae hoi na kalup.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Ka dout tangcoungnaw patetlah a hmonae thung na o sak.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Na paung teh karipoung e rui hoi kahlout thai hoeh nahanlah na katek.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Hramki hoi ka ka teh, pahrennae ka kâhei nakunghai, ka ratoumnae hah na coe pouh hoeh.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Ka lamthung hai talung a e hoi na khan pouh. Ka lamthung a longkawi sak.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Kai na ka pawm e tavom patetlah kâhronae dawk kaawm e sendek patetlah na o sak.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Ka lamthung na phen sak teh, kai hah thawkthawk na raboung. Kângue han awm laipalah na o sak.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Ahnie licung a sawn teh, pala hoi ka hanelah a nue e patetlah na ta.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Ahnie palacung teh ka kuen thung a kâen sak.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Kai teh ka taminaw e hmalah hnin touh thung dudamnae hoi la lah na sak awh hanelah ka o toe.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Na min ni kakhat e kung hoi na kawi sak teh, lungkhueknae hoi na phum.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Ka hâ teh talung kate e hoi a khoe. Hraba hoi muen a ramuk.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Ka lungthin muitha teh roumnae thung hoi na takhoe toung dawkvah, bawinae tie teh ka pahnim toe.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Ka ngaihawinae hoi ka lentoenae teh, BAWIPA ama koehoi a kahma toe telah ka ti.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Kaie reithai rucat ka khangnae, lungkhueknae hoi kakhat e naw na pahnim pouh hanh.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Ka hringnae ni hote hnonaw hah pahnim hoeh niteh, ka thungvah pou ao. Kaie lungthin muitha hah tha ayoun sak.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Hettelah ka lungthin bout na pouk sak nah ka ngaihawinae bout ka tawn.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Bangkongtetpawiteh, BAWIPA mae pahren lungmanae hoi ngaithoumnae teh nâtuek hai a poutnae ao hoeh dawkvah, maimouh teh rawk laipalah o awh.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Amom tangkuem a tha lah pahren lungmanae na pang sak. Nama e yuemkamcunae teh a lenpoung.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
BAWIPA teh kai hanelah doeh ao. Hatdawkvah, ka lungthin muitha ni ama teh a ngaihawi.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
BAWIPA teh ama ka tawng e hoi ama kâuepnaw hanelah, ahawinae a sak pouh.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
BAWIPA e rungngangnae duem ka ring e teh, kahawi e hno doeh.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Nawsai nah kahnam phu hanelah ao.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Cathut ni a van kahnam a toung dawkvah, amadueng a tahung vaiteh, duem awm naseh.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Hote hmuen koe ngaihawinae ao thai dawkvah, amae a pahni teh vaiphu dawk hrueng naseh.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Ka tambei e tami hah hmaibei vang rek patueng pouh, a minhmai mathout naseh.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Bangkongtetpawiteh, Bawipa ni a yungyoe na pahnawt mahoeh.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Ama ni lung na mathoe sak nakunghai, a lentoe lungmanae hoi bout na pahren han doeh.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Bangkongtetpawiteh, taminaw lungmathoe sak e hoi rucatnae pha sak hanelah ngai hoeh.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Talai dawkvah, thongkabawtnaw khok rahim coungroe e hai thoseh,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
A lathueng Poung Cathut hmalah tami e lannae pahnawtnae hai thoseh,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
Kayanae lahoi ayâ sungsaknae hai thoseh, Bawipa ni a ngai e nahoeh.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Bawipa ni kâpoenae awm laipalah, tami ni dei e hah coung thai han namaw.
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
A lathueng Poung e Cathut e pahni dawk hoi yawhawinae yawthoenae teh ka tho e doeh.
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Ama e yon dawk reknae a khang e hah tami ni bangkongmaw a phuenang awh vaw.
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Maimae lamthungnaw hah maimouh ni tanouknae hoi tawng awh sei. BAWIPA koe lah bout kamlang awh sei.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Kalvan kaawm e Cathut koe maimae lungthin hoi kutnaw dâw awh sei.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Kaimanaw ni ka payon teh na taran awh toe. Nama ni kayonnae na ngaithoum hoeh.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Nama e lungkhueknae dawk minhmai na kamlang takhai teh, kaimouh koe lungmanae awm laipalah na thei toe.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Kaimae ratoumnae teh nama koe a cei thai hoeh nahanelah, tâmai hoi na ramuk pouh toe.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Nama ni kaimanaw teh miphunnaw e rahak vah, kakhin e hoi panuettho e eitaboung lah na o sak.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Tarannaw ni kaimouh koe lah a pahni a ang awh.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Kaimouh koe takinae hoi karap teh a pha toe.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Kaie tami tanglanaw a rawk dawkvah, ka mit teh palang tui patetlah a lawng.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Ka mitphi teh palang tui ka lawng e patetlah poutnae awm laipalah a lawng.
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
BAWIPA ni kalvan hoi a khetcathuk teh a hmu.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Ka khopui thung e canu tanglanaw abuemlae kecu dawk, ka mit ni ka lungthin dawk a pataw sak.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Bang hoeh e dawk ka tarannaw ni, tava patetlah na pâyuep awh.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Ahnimouh ni ka hringo tangkom dawk na pabo teh, talungnaw hoi na ratet sin awh.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Ka lû dawk hoi tui ni muen na licung teh, ka due han toe telah ka pouk.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Oe BAWIPA, kai ni tangkom thung hoi nama e na min teh ka kaw.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Kaie ka kâheinae lawk na thai teh ka ka navah, na hnâpakeng laipalah awm hanh.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Kai ni nama na kawnae hnin nah ka teng na tho teh, taket hanh na ti pouh.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Oe BAWIPA nama ni ka lungthin na rungngang pouh teh, ka hringnae na ratang.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Oe BAWIPA nama ni kapayonnaw na hmu toe. Kai hanlah lawk na ceng pouh haw.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Nama ni kai ka tak dawk thoe ka sak e taminaw e kahawihoehe pouknae hah na hmu pouh.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Oe BAWIPA kai ka tak dawk thoe ka sak e pathoenae hoi khokhannae pueng teh, nama ni na thai.
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Ka tarannaw ni a dei e hoi a pouk e naw pueng teh, hnin touh thung a sak awh.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Ahnimae tahungnae kangduenae hah khenhaw! Kai teh ahnimouh e pathoe hanelah ka o.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Oe BAWIPA amamae kut hoi a sak e pueng dawk aphu teh bout poe haw.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Ahnimae lungthin patak sak nateh, nama e thoebonae ahnimae lathueng phat naseh.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
BAWIPA e kalvan rahim hoi na lungkhueknae hoi ahnimanaw teh be raphoe haw.
