Tuomarien 5
1 Sinä päivänä Debora ja Baarak, Abinoamin poika, lauloivat näin:
Then sang Deborah and Barak the son of Abinoam on that day, saying,
2 "Johtajat johtivat Israelia, kansa oli altis-siitä te kiittäkää Herraa.
For that the leaders took the lead in Israel, for that the people offered themselves willingly, bless ye the LORD.
3 Kuulkaa, te kuninkaat, kuunnelkaa, te ruhtinaat. Herran kiitosta minä laulan, minä veisaan Herran, Israelin Jumalan, ylistystä.
Hear, O ye kings; give ear, O ye princes; I, [even] I, will sing unto the LORD; I will sing praise to the LORD, the God of Israel.
4 Kun sinä, Herra, lähdit liikkeelle Seiristä, kun sinä tulit astuen Edomin maasta, niin maa järisi, ja taivaat vuotivat, pilvet vuotivat vettä.
LORD, when thou wentest forth out of Seir, when thou marchedst out of the field of Edom, the earth trembled, the heavens also dropped, yea, the clouds dropped water.
5 Vuoret järkkyivät Herran edessä, itse Siinai Herran, Israelin Jumalan, edessä.
The mountains flowed down at the presence of the LORD, even yon Sinai at the presence of the LORD, the God of Israel.
6 Samgarin, Anatin pojan, päivinä, Jaaelin päivinä tiet olivat tyhjinä, matkamiehet kiertelivät syrjäisiä polkuja.
In the days of Shamgar the son of Anath, in the days of Jael, the highways were unoccupied, and the travellers walked through byways.
7 Israel oli johtoa vailla, peräti vailla, kunnes sinä, Debora, nousit, sinä, Israelin äiti.
The rulers ceased in Israel, they ceased, until that I Deborah arose, that I arose a mother in Israel.
8 He valitsivat uusia jumalia; silloin oli sota porteilla asti, mutta ei näkynyt kilpeä, ei keihästä Israelin neljänkymmenen tuhannen joukossa.
They chose new gods; then was war in the gates: was there a shield or spear seen among forty thousand in Israel?
9 Minun sydämeni on kiintynyt Israelin johtomiehiin. Te kansan joukossa alttiit, kiittäkää Herraa.
My heart is toward the governors of Israel, that offered themselves willingly among the people: bless ye the LORD.
10 Te, jotka ratsastatte valkoisilla aasintammoilla, te, jotka istutte matoilla, ja te, jotka kuljette teillä, puhukaa.
Tell [of it], ye that ride on white asses, ye that sit on rich carpets, and ye that walk by the way.
11 Laulu kuuluu juotto-ojilta, siellä ylistetään Herran vanhurskaita tekoja, hänen johdatuksensa vanhurskautta Israelissa. Silloin Herran kansa laskeutui porteille.
Far from the noise of archers, in the places of drawing water, there shall they rehearse the righteous acts of the LORD, [even] the righteous acts of his rule in Israel. Then the people of the LORD went down to the gates.
12 Heräjä, heräjä, Debora! Heräjä, heräjä, laula laulu! Nouse, Baarak! Ota vankeja saaliiksesi, sinä Abinoamin poika!
Awake, awake, Deborah; awake, awake, utter a song: arise, Barak, and lead thy captivity captive, thou son of Abinoam.
13 Silloin pakolaiset laskeutuivat näiden jalojen luo, Herran kansa laskeutui minun luokseni, sankarien joukko.
Then came down a remnant of the nobles [and] the people; the LORD came down for me against the mighty.
14 Efraimista tulivat ne, jotka olivat juurtuneet Amalekiin, he seurasivat sinun joukkojesi mukana, Benjamin. Maakirista laskeutuivat johtomiehet, Sebulonista ne, jotka kantoivat päällikönsauvaa.
Out of Ephraim [came down] they whose root is in Amalek; after thee, Benjamin, among thy peoples; out of Machir came down governors, and out of Zebulun they that handle the marshal’s staff.
15 Ja Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa, ja niinkuin Baarak, niin Isaskar: hän kiiti tasangolle hänen jäljessänsä. Ruubenin suvuissa oli suuria neuvotteluja.
And the princes of Issachar were with Deborah; as was Issachar, so was Barak; into the valley they rushed forth at his feet. By the watercourses of Reuben there were great resolves of heart.
16 Miksi sinä jäit istumaan karjatarhojen välille, kuuntelemaan paimenpillin soittoa? Ruubenin suvuissa oli suuria neuvonpitoja.
Why satest thou among the sheepfolds, to hear the pipings for the flocks? At the watercourses of Reuben there were great searchings of heart.
17 Gilead pysyi alallaan tuolla puolella Jordanin, ja Daan-miksi hän viipyi vierailla laivoilla? Asser jäi istumaan meren rannalle ja pysyi alallaan lahtiensa luona.
Gilead abode beyond Jordan: and Dan, why did he remain in ships? Asher sat still at the haven of the sea, and abode by his creeks.
18 Sebulon on kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan, samoin Naftali kedon kummuilla.
Zebulun was a people that jeoparded their lives unto the death, and Naphtali, upon the high places of the field.
19 Kuninkaat tulivat ja taistelivat, silloin taistelivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa, Megiddon vesien varsilla; mutta hopeata he eivät saaneet saaliiksensa.
The kings came and fought; then fought the kings of Canaan; in Taanach by the waters of Meggido: they took no gain of money.
20 Tähdet taivaalta kävivät sotaa, radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.
They fought from heaven, the stars in their courses fought against Sisera.
21 Kiisonin puro tempasi heidät mukaansa, taistelujen puro, Kiisonin puro. Astu esiin, minun sieluni, voimallisesti!
The river Kishon swept them away, that ancient river, the river Kishon. O my soul, march on with strength.
22 Silloin hevosten kaviot tömistivät maata, kun urhot laskivat, laskivat laukkaa.
Then did the horsehoofs stamp by reason of the pransings, the pransings of their strong ones.
23 Kirotkaa Meeros, sanoo Herran enkeli, kiroamalla kirotkaa sen asukkaat, koska eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien joukkoon.
Curse ye Meroz, said the angel of the LORD, curse ye bitterly the inhabitants thereof; because they came not to the help of the LORD, to the help of the LORD against the mighty.
24 Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat.
Blessed above women shall Jael be, the wife of Heber the Kenite, blessed shall she be above women in the tent.
25 Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi, toi juhlamaljassa kermaa.
He asked water, [and] she gave him milk; she brought him butter in a lordly dish.
26 Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa, oikean kätensä työvasaraa; ja hän iski Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen ohimonsa.
She put her hand to the nail, and her right hand to the workmen’s hammer; and with the hammer she smote Sisera, she smote through his head, yea, she pierced and struck through his temples.
27 Hänen jalkainsa juureen hän vaipui, kaatui, jäi siihen, hänen jalkainsa juureen hän vaipui, kaatui; jäi kuolleena makaamaan siihen, mihin vaipui.
At her feet he bowed, he fell, he lay: at her feet he bowed, he fell: where he bowed, there he fell down dead.
28 Siiseran äiti katselee ikkunasta ja huutaa ristikon läpi: 'Miksi viipyvät hänen sotavaununsa tulemasta? Miksi ovat hänen valjakkonsa askeleet niin hitaat?'
Through the window she looked forth, and cried, the mother of Sisera [cried] through the lattice, Why is his chariot so long in coming? why tarry the wheels of his chariots?
29 Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa hänelle, ja hän kertaa itselleen hänen sanansa:
Her wise ladies answered her, yea, she returned answer to herself,
30 'Varmaankin he ovat saaneet saalista ja jakavat sitä: tytön, kaksikin mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siiseralle, kirjavaa kangasta, kirjaeltua vaatetta saaliiksi, kaksi kirjaeltua, kirjavaa huivia saatujen saalisten kaulaan'.
Have they not found, have they not divided the spoil? a damsel, two damsels to every man; to Sisera a spoil of divers colours, a spoil of divers colours of embroidery, of divers colours of embroidery on both sides, on the necks of the spoil?
31 Niin häviävät kaikki sinun vihollisesi, Herra. Mutta ne, jotka häntä rakastavat, ovat niinkuin aurinko, kun se nousee voimassansa." Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta.
So let all thine enemies perish, [O LORD]: but let them that love him be as the sun when he goeth forth in his might. And the land had rest forty years.
