Tuomarien 3
1 Nämä ovat ne kansat, jotka Herra jätti paikoilleen koetellakseen niiden kautta Israelia, kaikkia niitä, jotka eivät olleet kokeneet mitään kaikista Kanaanin sodista-
EIA na lahuikanaka a Iehova i waiho ai e hoao i ka Iseraela, i ka poe a pau i ike ole i ke kaua ana a pau ma Kanaana;
2 hän jätti ne ainoastaan sitä varten, että israelilaisten sukupolvet saisivat kokea sotaa, hänen opettaessaan heitä sotimaan, kuitenkin ainoastaan niitä, jotka eivät ennen olleet sotaa kokeneet-:
I mea wale no e ike ai na hanauna o na mamo a Iseraela, e ao aku ia lakou i ke kaua, i ka poe hoi i ike ole ia mea mamua;
3 filistealaisten viisi ruhtinasta ja kaikki kanaanilaiset ja siidonilaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuoristossa, Baal-Hermonin vuoresta siihen saakka, mistä mennään Hamatiin.
Elima alii o ko Pilisetia, a me ko Kanaana a pau, a me ko Zidona, a me ko Hevi i noho ma ka mauna o Lebanona, mai ka mauna mai o Baala-Heremona a hiki i Hamata.
4 Nämä jäivät, että hän niiden kautta koettelisi Israelia saadakseen tietää, tottelisivatko he Herran käskyjä, jotka hän Mooseksen kautta oli antanut heidän isillensä.
He mea lakou e hoao ai i ka Iseraela, i ikeia ko lakou hoolohe a me ka ole i na kauoha a Iehova ana i kauoha mai ai i ko lakou poe makua, ma ka lima o Mose.
5 Israelilaiset asuivat siis kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten keskellä,
Noho pu iho la no na mamo a Iseraela me ko Kanaana, a me ka Heta, a me ka Amora, a me ka Pereza, a me ka Hevi, a me ka Iebusi.
6 ja he ottivat heidän tyttäriänsä vaimoikseen ja antoivat omia tyttäriänsä heidän pojillensa ja palvelivat heidän jumaliansa.
A lawe no lakou i ka lakou kaikamahine, i wahine na lakou, a haawi no i ka lakou kaikamahine iho i na keikikane a kela poe kanaka; a malama no i ko lakou poe akua.
7 Näin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja unhottivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita.
Hana hewa iho la na mamo a Iseraela imua o Iehova, a hoopoina ae la ia Iehova, i ko lakou Akua, a malama aku la ia Baala a me Asetarota.
8 Silloin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän myi heidät Kuusan-Risataimin, Mesopotamian kuninkaan, käsiin; ja israelilaiset palvelivat Kuusan-Risataimia kahdeksan vuotta.
Wela iho la ka huhu o Iehova i ka Iseraela, a hoolilo ae la oia ia lakou i ka lima o Kusanerisataima, ke alii o Mesopotamia, a hookauwa aku na mamo a Iseraela na Kusanerisataima, i ewalu makahiki
9 Mutta israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti israelilaisille vapauttajan, joka heidät vapautti, Otnielin, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, pojan.
A kahea aku la na mamo a Iseraela ia Iehova, alaila, hoala mai o Iehova i mea nana e hoola'e i na mamo a Iseraela, a hoola ae la oia ia lakou, o Oteniela, ke keiki a Kenaza, ke kaikaina o Kaleba.
10 Ja Herran henki tuli häneen, ja hän oli tuomarina Israelissa; hän lähti sotaan, ja Herra antoi Kuusan-Risataimin, Aramin kuninkaan, hänen käsiinsä, ja Kuusan-Risataim sai tuntea hänen kätensä voimaa.
Kau mai ka Uhane o Iehova maluna ona, a hooponopono ia i ka Iseraela, a hele aku la i ke kaua; a haawi mai la o Iehova ma kona lima, ia Kusanerisataima, ke alii o Mesopotamia. A lanakila ae la kona lima maluna o Kusanerisataima.
11 Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta; sitten Otniel, Kenaan poika, kuoli.
Kuapapanui iho la ka aina i hookahi kanaha makahiki; a make iho la o Oteniela, ke keiki a Kenaza.
12 Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Silloin Herra vahvisti Eglonin, Mooabin kuninkaan, Israelia väkevämmäksi, koska he tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä.
Hana hewa hou aku la na mamo a Iseraela imua o Iehova. A hooikaika mai la o Iehova ia Egelona i ke alii o Moaba, e ku e i ka Iseraela, no ka mea, ua hana hewa lakou imua o Iehova.
13 Ja tämä kokosi luoksensa ammonilaiset ja amalekilaiset, lähti liikkeelle ja voitti Israelin, ja he valtasivat Palmukaupungin.
Hoakoakoa mai la oia io na la i na mamo a Amona, a me Amaleka, hele ae la, a luku aku la i ka Iseraela, a loaa ia ia ke kulanakauhale o na laau pama.
14 Ja israelilaiset palvelivat Eglonia, mooabilaisten kuningasta, kahdeksantoista vuotta.
Hookauwa aku ka poe mamo a Iseraela na Egelona, ke Alii o Moaba, i umikumamawalu makahiki.
15 Ja israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti heille vapauttajan, benjaminilaisen Eehudin, Geeran pojan, vasenkätisen miehen. Kun israelilaiset lähettivät hänet viemään veroa Eglonille, Mooabin kuninkaalle,
A i ka wa i kahea aku ai na mamo a Iseraela ia Iehova, alaila, hoala mai o Iehova i mea e hoopakele ae ia lakou, o Ehuda, ke keiki a Gera, he mamo na Beniamina, he kanaka lima hema: a ma kona lima i hoouna aku ai na mamo a Iseraela i makana no Egelona ke alii o Moaba.
16 niin Eehud teki itsellensä kaksiteräisen miekan, jalan pituisen, ja sitoi sen takkinsa alle oikealle kupeelleen.
Hana iho la o Ehuda i pahikaua oi lua nana, hookahi kubita ka loihi, a omau ae la ma kona uha akau, maloko o kona kapa.
17 Ja hän toi veron Eglonille, Mooabin kuninkaalle. Mutta Eglon oli hyvin lihava mies.
A lawe aku la ia i ka makana ia Egelona, i ke alii o Moaba. He kanaka konahua loa o Egelona.
18 Kun hän oli saanut tuoduksi veron, saattoi hän väen, joka oli verolahjoja kantanut, matkalle.
A pau ka haawi ana i ka makana, hoihoi aku la ia i ka poe kanaka i lawe i ka makana.
19 Mutta itse hän kääntyi takaisin Gilgalin luona olevilta jumalankuvilta ja käski sanoa: "Minulla on salaista asiaa sinulle, kuningas". Niin tämä sanoi: "Hiljaa!" Ja kaikki, jotka seisoivat hänen luonaan, menivät hänen luotaan ulos.
Hoi hou aku la ia, mai na kii o Gilegala aku, i aku la, He olelo malu ka'u nau, e ke alii. I ae la kela, E noho malie. A o ka poe a pau e ku pu ana me ia, hele aku la lakou i waho.
20 Kun Eehud oli tullut hänen luoksensa, hänen istuessaan yksin viileässä yläsalissaan, sanoi Eehud: "Minulla on sinulle sana Jumalalta". Silloin hän nousi istuimeltaan,
Hele mai la o Ehuda io na la; e noho ana ia ma ke keena hooluolu maluna; nona wale no ia wahi I ae la o Ehuda ia ia, He mea ka'u ia oe, na ke Akua mai. Ku mai la oia, mai kona noho mai.
21 mutta Eehud ojensi vasemman kätensä ja tempasi miekan oikealta kupeeltaan ja pisti sen hänen vatsaansa,
Hooholo iho la o Ehuda i kona lima hema, lalau iho la i ka pahi ma kona uha akau, a hou aku la iloko o kona opu.
22 niin että kahvakin meni sisään terän mukana ja terä upposi kokonaan ihraan, sillä hän ei vetänyt ulos miekkaa hänen vatsastaan. Sitten hän meni ulos laakealle katolle.
Komo pu aku la ke au mahope a ka maka, a paa mai la ke konahua maluna o ka maka, aole i hiki ia ia ke unuhi i ka pahi mailoko mai o kona opu; a hu mai la ka lepo.
23 Kun Eehud oli tullut pylväskäytävään, sulki hän yläsalin ovet jälkeensä ja lukitsi ne.
Alaila, hele aku la o Ehuda iwaho o ka lanai, a pani ae la i na puka o ke keena, a hoopaa iho la.
24 Hänen mentyään tulivat kuninkaan palvelijat, ja kun he näkivät, että yläsalin ovet olivat lukitut, niin he ajattelivat: "Varmaankin hän on tarpeellaan viileässä kammiossa".
A hala aku la ia iwaho, hele mai la na kauwa a Egelona, nana ae la, aia hoi, ua paa na puka o ke keena. I iho la lakou, Ke uhi wale nei oia i kona wawae maloko o ke keena hooluolu.
25 Sitten he odottivat kyllästyksiin asti, mutta kun hän ei sittenkään avannut yläsalin ovia, ottivat he avaimen ja avasivat itse. Ja katso, heidän herransa makasi kuolleena lattialla.
Kakali iho la lakou, a hilahila wale, aia hoi, aole ia i wehe mai i na puka o ke keena; a lawe lakou i ke ki, a wehe ae la, aia hoi, ua hina ko lakou haku ilalo i ka honua, ua make.
26 Mutta Eehud oli paennut heidän vitkastellessaan; hän oli jo päässyt jumalankuvien ohi ja pakeni Seiraan.
Pakele o Ehuda, i ko lakou kakali ana, a hele aku la, ma o aku o na kii, a hiki i Seirata.
27 Ja sinne tultuaan hän puhalsi pasunaan Efraimin vuoristossa. Silloin israelilaiset laskeutuivat hänen kanssaan vuoristosta, ja hän heidän etunenässään.
A hiki aku la ia, puhi iho la ia i ka pu ma na mauna o Eperaima, a iho pu aku la na mamo a Iseraela me ia, mai ka mauna mai, a oia ma ko lakou alo.
28 Ja hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, sillä Herra antaa teidän vihollisenne, mooabilaiset, teidän käsiinne". Silloin he laskeutuivat hänen jäljessään alas, valtasivat mooabilaisten tieltä Jordanin kahlauspaikat eivätkä päästäneet ketään yli.
I aku la ia ia lakou, E hahai oukou mamuli o'u, no ka mea, ua haawi mai o Iehova i ko oukou poe enemi, i ka Moaba iloko o ko oukou lima. A hahai aku la lakou mamuli ona, a lilo ia lakou na ahua o Ioredane, e ku pono ana i Moaba, aole i ae aku i kekahi kanaka ke hele i kela aoao.
29 Ja he voittivat silloin Mooabin, lähes kymmenen tuhatta miestä, kaikki voimakkaita ja sotakuntoisia miehiä; eikä ainoakaan päässyt pakoon.
Luku aku la lakou i ko Moaba ia manawa, i umi paha tausani kanaka, he poe puipui wale no, ua koa no lakou a pau; aole hookahi kanaka i pakele.
30 Niin täytyi Mooabin silloin nöyrtyä Israelin käden alle. Ja maassa oli rauha kahdeksankymmentä vuotta.
Hoohaahaaia ko Moaba ia la maialo iho o ka lima o ka Iseraela. Kuapapanui iho la ka aina, i kanawalu makahiki.
31 Hänen jälkeensä tuli Samgar, Anatin poika. Hän surmasi filistealaisia kuusisataa miestä häränpistimellä; hänkin vapautti Israelin.
Mahope iho ona, ku mai o Samegara, ke keiki a Anata, nana i luku aku i eono haneri kanaka o ko Pilisetia i ke o bipi; a hoopakele ae la hoi oia i ka Iseraela.
