Joonan 2
1 Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä
Ko ia naʻe lotu ai ʻa Siona kia Sihova ko hono ʻOtua mei he kete ʻoe ika.
2 ja sanoi: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni. (Sheol h7585)
ʻO ne pehē, “Naʻaku tangi ʻi heʻeku mamahi kia Sihova, naʻa ne ongoʻi au; naʻaku tangi mei he loto faʻitoka, pea naʻa ke ongoʻi hoku leʻo. (Sheol h7585)
3 Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.
He ko koe naʻa ke lī au ki he loloto, ki loto tahi; naʻaku ʻi he loto moana: pea naʻe melemo hifo au ʻi hoʻo ngaahi ngalu pea mo hoʻo ngaahi peau.
4 Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.
Ko ia ne u pehē ai, ‘kuo liʻaki atu au mei ho ʻao; ka neongo ia, te u toe sio ki ho fale tapu māʻoniʻoni.’
5 Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.
Naʻe kāpui au ʻe he ngaahi vai, ʻio, ʻo aʻu ki hoku laumālie: naʻe kāpui takatakai au ʻe he loloto, naʻe takatakai ʻae limu ʻi hoku ʻulu.
6 Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.
Naʻaku ʻalu hifo ki he tefito ʻoe ngaahi moʻunga: pea naʻe takatakai au ʻe he mālohi ʻoe māmani ʻo taʻengata; ka neongo ia, kuo ke ʻomi ʻa ʻeku moʻui mei he fakaʻauha, ʻe Sihova ko hoku ʻOtua.
7 Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.
“ʻI heʻene pongia hoku laumālie ʻiate au naʻaku manatu kia Sihova; pea naʻe ʻaʻau atu kiate koe ʻa ʻeku kole, ki ho ʻafioʻanga māʻoniʻoni.
8 Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.
Ko kinautolu ʻoku tokanga ki he ngaahi vaʻinga loi, ʻoku nau siʻaki pe ʻekinautolu ʻa honau ʻalo ʻofeina.
9 Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus."
Ka ko au te u feilaulau ʻaki kiate koe ʻae leʻo ʻoe fakafetaʻi; te u fai ʻaia kuo u fuakava ki ai. ʻOku meia Sihova ʻae fakamoʻui.”
10 Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.
Pea naʻe folofola ʻa Sihova ki he ika, pea naʻa ne puʻaki atu ʻa Siona ki he fonua mōmoa.
