Johanneksen 17
1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;
Naʻe lea ʻaki ʻe Sisu ʻae ngaahi lea ni, ʻo hanga hake hono fofonga ki he langi, ʻo ne pehē, “ʻE Tamai, kuo hokosia ʻae ʻaho; fakaongoongolelei ho ʻAlo, koeʻuhi ke fakaongoongolelei koe ʻe ho ʻAlo foki:
2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. (aiōnios g166)
He kuo ke tuku kiate ia ʻae pule ki he kakai kotoa pē, koeʻuhi ke ne foaki ʻae moʻui taʻengata kiate kinautolu kotoa pē kuo ke foaki kiate ia. (aiōnios g166)
3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (aiōnios g166)
Pea ko eni ʻae moʻui taʻengata, ko ʻenau ʻilo koe ko e ʻOtua moʻoni pe taha, mo Sisu Kalaisi, ʻaia naʻa ke fekau. (aiōnios g166)
4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
Kuo u fakaongoongolelei koe ʻi māmani: kuo u fakaʻosi ʻae ngāue naʻa ke tuku mai ke u fai.
5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
Pea ko eni, ʻe Tamai, ke ke fakaongoongolelei au ʻi ho ʻao, ʻaki ʻae nāunau naʻaku maʻu mo koe, ʻi he teʻeki ngaohi ʻa māmani.
6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
“Kuo u fakaʻilo ho huafa ki he kau tangata naʻa ke foaki kiate au mei māmani: naʻe ʻaʻau ʻakinautolu, pea naʻa ke foaki ʻakinautolu kiate au; pea kuo nau maʻu hoʻo folofola.
7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
Pea ʻoku nau ʻilo eni ko e meʻa kotoa pē kuo ke tuku kiate au, ʻoku meiate koe ia.
8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
He kuo u tuku kiate kinautolu ʻae ngaahi folofola naʻa ke tuku kiate au; pea kuo nau maʻu ia, pea kuo nau ʻilo pau naʻaku haʻu meiate koe, pea kuo nau tui naʻa ke fekauʻi au.
9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun-
“ʻOku ou lotua ʻakinautolu: ʻoku ʻikai te u lotua ʻa māmani, ka ko kinautolu kuo ke foaki kiate au; he ʻoku ʻaʻau ʻakinautolu.
10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.
Pea ʻoku ʻaʻau ʻae ngaahi meʻa kotoa pē ʻoku ʻaʻaku, pea ʻoku ʻaʻaku ʻae ngaahi meʻa ʻoku ʻaʻau; pea ʻoku ou ongoongolelei ʻiate kinautolu.
11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.
Pea ko eni, ʻoku ʻikai te u kei ʻi māmani, ka ʻoku ʻi māmani ʻakinautolu ni, pea ʻoku ou ʻalu atu kiate koe. ʻE Tamai Māʻoniʻoni, tauhi ʻi ho huafa ʻoʻou ʻakinautolu kuo ke foaki kiate au, koeʻuhi ke nau taha pe, ʻo hangē ko kitaua.
12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.
ʻI heʻeku ʻiate kinautolu ʻi māmani, ne u tauhi ʻakinautolu ʻi ho huafa: ko kinautolu naʻa ke foaki kiate au kuo u tauhi, pea ʻoku ʻikai mole hanau taha, ka ko e foha ʻoe malaʻia; ʻaia ʻoku fakamoʻoni ai ʻae tohi.
13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
Pea ko eni, ʻoku ou ʻalu atu kiate koe; pea ʻoku ou lea ʻaki ʻae ngaahi meʻa ni ʻi māmani, koeʻuhi ke kakato ai ʻenau fiefia ʻiate au.
14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
Kuo u tuku kiate kinautolu ʻa hoʻo folofola; pea kuo fehiʻa ʻa māmani kiate kinautolu, koeʻuhi ʻoku ʻikai ʻo māmani ʻakinautolu, ʻo hangē foki ʻoku ʻikai ʻo māmani au.
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
ʻOku ʻikai te u lotu ke ke ʻave ʻakinautolu mei he māmani, ka koeʻuhi ke ke fakamoʻui ʻakinautolu mei he kovi.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
ʻOku ʻikai ʻo māmani ʻakinautolu, ʻo hangē ʻoku ʻikai ʻo māmani au.
17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
Fakatapui ʻakinautolu ʻi hoʻo moʻoni: ko hoʻo folofola ko e moʻoni ia.
18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
Hangē ko hoʻo fekau au ki māmani, ʻoku pehē ʻeku fekau ʻakinautolu ki māmani.
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
Pea ʻoku ou fakatapui au koeʻuhi ko kinautolu, koeʻuhi ke fakatapui ʻakinautolu foki ʻi he moʻoni.
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
“Pea ʻoku ʻikai ko ʻeku lotua ʻakinautolu ni pē, ka ko kinautolu foki ʻe tui kiate au ʻi heʻenau lea;
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Koeʻuhi ke taha pe ʻakinautolu kotoa pē; ʻo hangē ʻoku ke ʻiate au, ʻe Tamai, mo au ʻiate koe, koeʻuhi ke nau taha pe foki ʻiate kitaua: koeʻuhi ke tui ʻa māmani naʻa ke fekau au.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-
Pea ko e nāunau naʻa ke tuku kiate au, kuo u tuku kiate kinautolu; koeʻuhi ke taha pe ʻakinautolu, ʻo hangē foki ʻoku ta taha pe:
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Ko au ʻiate kinautolu, mo koe ʻiate au, koeʻuhi ke fakahaohaoa fakataha ʻakinautolu; pea ke ʻilo ʻe māmani kuo ke fekau au, pea ʻoku ke ʻofa kiate kinautolu, ʻo hangē ko hoʻo ʻofa kiate au.
24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
ʻE Tamai, ko hoku loto foki kiate kinautolu kuo ke foaki kiate au, ke nau ʻiate au ʻi he potu ʻoku ou ʻi ai: koeʻuhi ke nau mamata ki hoku nāunau, ʻaia kuo ke foaki kiate au: he naʻa ke ʻofa kiate au ʻoku teʻeki ke fakatupu ʻa māmani.
25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
ʻE Tamai Māʻoniʻoni, ʻoku ʻikai ʻiloʻi koe ʻe māmani: ka kuo u ʻilo koe, pea kuo ʻilo ʻekinautolu ni naʻa ke fekau au.
26 Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."
Pea kuo u fakahā kiate kinautolu ho huafa, pea te u [toe ]fakahā [ia]: koeʻuhi ke ʻiate kinautolu ʻae ʻofa ko ia kuo ke ʻofa ʻaki kiate au, pea u nofoʻia ʻakinautolu ʻeau.”
