< Johanneksen 16 >

1 "Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.
Silǝrning putlixip kǝtmǝslikinglar üqün bularni silǝrgǝ eyttim.
2 He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
Ular silǝrni sinagoglarning jamaǝtliridin ⱪoƣlap qiⱪiriwetidu; ⱨǝmdǝ xundaⱪ bir waⱪit-saǝt keliduki, silǝrni ɵltürgüqi ɵzini Hudaƣa hizmǝt ⱪiliwatimǝn, dǝp ⱨesablaydu.
3 Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
Ular bularni ya Atini, ya meni tonumiƣanliⱪi üqün ⱪilidu.
4 Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne.
Lekin mǝn bu ixlarni silǝrgǝ eyttimki, waⱪit-saiti kǝlgǝndǝ, mǝn xundaⱪ aldin’ala eytⱪinimni esinglarƣa kǝltürǝlǝysilǝr.
5 Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?'
— Mǝn baxta bularni silǝrgǝ eytmidim, qünki mǝn silǝr bilǝn billǝ idim. Lekin ǝmdi meni ǝwǝtküqining yeniƣa ⱪaytip ketimǝn. Xundaⱪ turuⱪluⱪ, aranglardin ⱨeqkim mǝndin: «Nǝgǝ ketisǝn?» dǝp sorimaywatidu.
6 Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne.
Əksiqǝ, silǝrgǝ bularni eytⱪinim üqün, ⱪǝlbinglar ⱪayƣuƣa qɵmüp kǝtti.
7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
Əmma mǝn silǝrgǝ ⱨǝⱪiⱪǝtni eytip ⱪoyayki, mening ketixim silǝrgǝ paydiliⱪtur. Qünki ǝgǝr kǝtmisǝm, Yardǝmqi silǝrgǝ kǝlmǝydu. Əmma kǝtsǝm, Uni silǝrgǝ ǝwǝtimǝn.
8 Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
U kǝlgǝndǝ, bu dunyadikilǝrgǝ gunaⱨ toƣrisida, ⱨǝⱪⱪaniyliⱪ toƣrisida wǝ ahirǝt soriⱪi toƣrisida ⱨǝⱪiⱪǝtni bilgüzidu.
9 synnin, koska he eivät usko minuun;
U ularni gunaⱨ toƣrisida bilgüzidu, qünki ular manga etiⱪad ⱪilmidi.
10 vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
Ularni ⱨǝⱪⱪaniyliⱪ toƣrisida [bilgüzidu], qünki Atamning yeniƣa ⱪaytip barimǝn wǝ silǝr meni yǝnǝ kɵrǝlmǝysilǝr.
11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Ularni ahirǝt soriⱪi toƣrisida [bilgüzidu], qünki bu dunyaning ⱨɵkümdari üstigǝ ⱨɵküm qiⱪirildi.
12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
Silǝrgǝ eytidiƣan yǝnǝ kɵp sɵzlirim bar idi; lekin silǝr ularni ⱨazirqǝ kɵtürǝlmǝysilǝr.
13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
Lekin U, yǝni Ⱨǝⱪiⱪǝtning Roⱨi kǝlgǝndǝ, U silǝrni barliⱪ ⱨǝⱪiⱪǝtkǝ baxlap baridu. Qünki U ɵzlükidin sɵzlimǝydu, bǝlki nemini angliƣan bolsa, xuni sɵzlǝydu wǝ kǝlgüsidǝ bolidiƣan ixlardin silǝrgǝ hǝwǝr beridu.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
U meni uluƣlaydu; qünki U mǝndǝ bar bolƣanni tapxuruwelip, silǝrgǝ jakarlaydu.
15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Atida bar bolƣanning ⱨǝmmisi ⱨǝm meningkidur; mana xuning üqün mǝn: «U mǝndǝ bar bolƣanni tapxuruwelip, silǝrgǝ jakarlaydu» dǝp eyttim.
16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut."
Az waⱪittin keyin, meni kɵrmǝysilǝr; wǝ yǝnǝ bir’az waⱪit ɵtkǝndin keyin, meni ⱪayta kɵrisilǝr, qünki mǝn Atamning yeniƣa ketimǝn».
17 Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö'?"
Xunga muhlislarning bǝziliri bir-birigǝ: — Bizlǝrgǝ: — «Az waⱪittin keyin, meni kɵrmǝysilǝr; yǝnǝ bir’az waⱪit ɵtkǝndin keyin, meni ⱪayta kɵrisilǝr» wǝ yǝnǝ «Qünki mǝn Atamning yeniƣa ketimǝn» degini nemǝ deginidu?
18 Niin he sanoivat: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu."
«Az waⱪittin keyin» degǝn sɵzining mǝnisi nemǝ? Uning nemilǝrni dǝwatⱪanlirini bilmiduⱪ, — deyixidu.
19 Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'?
Əysa ularning ɵzidin nemini sorimaⱪqi bolƣinini bilip ularƣa mundaⱪ dedi: — «Mening «Az waⱪittin keyin, meni kɵrmǝysilǝr; yǝnǝ bir’az waⱪit ɵtkǝndin keyin, meni kɵrisilǝr» deginimning mǝnisini bir-biringlardin sorawatamsilǝr?
20 Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
Bǝrⱨǝⱪ, bǝrⱨǝⱪ, mǝn silǝrgǝ xuni eytip ⱪoyayki, silǝr yiƣa-zar kɵtürüsilǝr, lekin bu dunyadikilǝr huxal boluxup ketidu; silǝr ⱪayƣurisilǝr, lekin ⱪayƣuliringlar xadliⱪⱪa aylinidu.
21 Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Ayal kixi tuƣutta azablinidu, qünki uning waⱪit-saiti yetip kǝlgǝn; lekin bowiⱪi tuƣulup bolƣandin keyin, bir pǝrzǝntning dunyaƣa kǝlgǝnlikining xadliⱪi bilǝn tartⱪan azabini untup ketidu.
22 Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
Xuningƣa ohxax, silǝrmu ⱨazir azabliniwatisilǝr, lekin mǝn silǝr bilǝn ⱪayta kɵrüximǝn, ⱪǝlbinglar xadlinidu wǝ xadliⱪinglarni ⱨeqkim silǝrdin tartiwalalmaydu.
23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
Xu kündǝ silǝr mǝndin ⱨeqnǝrsǝ sorimaysilǝr. Bǝrⱨǝⱪ, bǝrⱨǝⱪ, mǝn silǝrgǝ xuni eytip ⱪoyayki, mening namim bilǝn Atidin nemini tilisǝnglar, u xuni silǝrgǝ beridu.
24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
Ⱨazirƣiqǝ mening namim bilǝn ⱨeqnemǝ tilimidinglar. Əmdi tilǝnglar, erixisilǝr, buning bilǝn xadliⱪinglar tolup taxidu!
25 Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.
Silǝrgǝ bularni tǝmsillǝr bilǝn eytip bǝrdim. Biraⱪ xundaⱪ bir waⱪit keliduki, u qaƣda silǝrgǝ yǝnǝ tǝmsillǝr bilǝn sɵzlimǝymǝn, Ata toƣruluⱪ silǝrgǝ oquⱪ eytimǝn.
26 Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
Xu küni tilǝkliringlarni mening namim bilǝn iltija ⱪilisilǝr. Mǝn silǝr üqün Atidin tǝlǝp ⱪilimǝn, dǝp eytmaymǝn;
27 sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.
qünki Ata ɵzimu silǝrni sɵyidu; qünki silǝr meni sɵyisilǝr wǝ mening Hudaning yenidin kǝlgǝnlikimgǝ ixǝndinglar.
28 Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö."
Mǝn Atining yenidin qiⱪip bu dunyaƣa kǝldim; ǝmdi mǝn yǝnǝ bu dunyadin ketip Atining yeniƣa barimǝn».
29 Hänen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta.
Muhlisliri: — Mana sǝn ⱨazir oquⱪ eytiwatisǝn, tǝmsil kǝltürüp sɵzlimiding!
30 Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen."
Biz sening ⱨǝmmini bilginingni, xundaⱪla ⱨeqkimning sǝndin soal sorixining ⱨajiti yoⱪluⱪini ǝmdi bilip yǝttuⱪ. Xuningdin sening Hudaning yenidin kǝlgǝnlikinggǝ ixǝnduⱪ, — deyixti.
31 Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.
Əysa jawabǝn ularƣa: — Ⱨazir ixǝndinglarmu?
32 Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.
Mana, xundaⱪ waⱪit-saiti kelǝy dǝp ⱪaldi, xundaⱪla kelip ⱪaldiki, ⱨǝmminglar meni yalƣuz taxlap ⱨǝrbiringlar ɵz yolliringlarƣa tarⱪilip ketisilǝr. Biraⱪ mǝn yalƣuz ǝmǝsmǝn, qünki Ata mǝn bilǝn billidur.
33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
Silǝrning mǝndǝ hatirjǝmlikkǝ igǝ boluxunglar üqün bularni silǝrgǝ eyttim. Bu dunyada turup azab-oⱪubǝt tartisilǝr, ǝmma ƣǝyrǝtlik bolunglar! Mǝn bu dunya üstidin ƣǝlibǝ ⱪildim!

< Johanneksen 16 >