Johanneksen 10
1 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
Bǝrⱨǝⱪ, bǝrⱨǝⱪ, mǝn silǝrgǝ xuni eytip ⱪoyayki, ⱪoy ⱪotiniƣa ixiktin kirmǝy, baxⱪa yǝrdin yamixip kirgǝn kixi oƣri wǝ ⱪaraⱪqidur.
2 Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.
Ixiktin kiridiƣan kixi bolsa ⱪoylarning padiqisidur.
3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
Ixik baⱪar uningƣa ixikni eqip beridu wǝ ⱪoylar uning awazini anglap tonuydu; u ɵz ⱪoylirining isimlirini bir-birlǝp qaⱪirip ularni sirtⱪa baxlap qiⱪidu.
4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
U ⱪoylirining ⱨǝmmisini sirtⱪa qiⱪirip bolup, ularning aldida mangidu, ⱪoylarmu uning kǝynidin ǝgixip mengixidu; qünki ular uning awazini tonuydu.
5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
Lekin ular yat adǝmning kǝynidin mangmaydu, bǝlki uningdin ⱪaqidu; qünki ular yatlarning awazini tonumaydu.
6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.
Əysa bu tǝmsilni ularƣa sɵzlǝp bǝrgini bilǝn, lekin ular uning ɵzlirigǝ nemǝ dǝwatⱪanliⱪini ⱨeq qüxǝnmidi.
7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
Xunga Əysa ularƣa yǝnǝ mundaⱪ dedi: — Bǝrⱨǝⱪ, bǝrⱨǝⱪ, mǝn silǝrgǝ xuni eytip ⱪoyayki, ⱪoylarning ixiki ɵzümdurmǝn.
8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
Mǝndin ilgiri kǝlgǝnlǝrning ⱨǝmmisi oƣri wǝ ⱪaraⱪqidur, lekin ⱪoylar ularƣa ⱪulaⱪ salmidi.
9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
Ixik ɵzümdurmǝn. Mǝn arⱪiliⱪ kirgini ⱪutⱪuzulidu ⱨǝm kirip-qiⱪip, ot-qɵplǝrni tepip yeyǝlǝydu.
10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Oƣri bolsa pǝⱪǝt oƣrilax, ɵltürüx wǝ buzux üqünla kelidu. Mǝn bolsam ularni ⱨayatliⱪⱪa erixsun wǝ xu ⱨayatliⱪi mol bolsun dǝp kǝldim.
11 Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Yahxi padiqi ɵzümdurmǝn. Yahxi padiqi ⱪoylar üqün ɵz jenini pida ⱪilidu.
12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
Lekin mǝdikar undaⱪ ⱪilmaydu. U bǝlki nǝ ⱪoylarning igisi nǝ padiqisi bolmiƣaqⱪa, bɵrining kǝlginini kɵrsǝ, ⱪoylarni taxlap ⱪaqidu wǝ bɵrǝ kelip ⱪoylarni titip tiripirǝn ⱪiliwetidu.
13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
Əmdi mǝdikar bolsa pǝⱪǝt ⱨǝⱪⱪini dǝp ixlǝp, ⱪoylarƣa kɵngül bɵlmǝy bǝdǝr ⱪaqidu.
14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
Yahxi padiqi ɵzümdurmǝn. Ata meni toniƣinidǝk mǝn atini tonuƣinimdǝk, mǝn ɵzümningkilǝrni tonuymǝn wǝ ɵzümningkilǝrmu meni tonuydu; ⱪoylar üqün jenim pida.
15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Bu ⱪotandin bolmiƣan baxⱪa ⱪoylirimmu bar. Ularnimu elip baxlixim kerǝk wǝ ularmu awazimni anglaydu; xuning bilǝn bir pada bolidu, xundaⱪla ularning bir padiqisi bolidu.
17 Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
Ata meni xu sǝwǝbtin sɵyiduki, mǝn jenimni ⱪayturuwelixim üqün uni pida ⱪilimǝn.
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
Jenimni ⱨeqkim mǝndin alalmaydu, mǝn uni ɵz ihtiyarim bilǝn pida ⱪilimǝn. Mǝn uni pida ⱪilixⱪa ⱨoⱪuⱪluⱪmǝn wǝ xundaⱪla uni ⱪayturuwelixⱪimu ⱨoⱪuⱪluⱪmǝn; bu ǝmrni Atamdin tapxuruwalƣanmǝn.
19 Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.
Bu sɵzlǝr tüpǝylidin Yǝⱨudiylar arisida yǝnǝ bɵlünüx pǝyda boldi.
20 Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?"
Ulardin kɵp adǝmlǝr: — Uningƣa jin qaplixiptu, u jɵylüwatidu, nemǝ üqün uning sɵzigǝ ⱪulaⱪ salƣudǝksilǝr? — deyixti.
21 Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?"
Yǝnǝ bǝzilǝr bolsa: — Jin qaplaxⱪan adǝmning sɵzliri bundaⱪ bolmaydu. Jin ⱪandaⱪmu ⱪariƣularning kɵzlirini aqalisun?! — deyixti.
22 Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.
Ⱪix pǝsli bolup, Yerusalemda «Ⱪayta beƣixlax ⱨeyti» ɵtküzülüwatatti.
23 Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.
Əysa ibadǝthanidiki «Sulaymanning pexaywini»da aylinip yürǝtti.
24 Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."
Yǝⱨudiylar uning ǝtrapiƣa olixiwelip: — Bizni ⱪaqanƣiqǝ tit-tit ⱪilip tutuⱪluⱪta ⱪaldurmaⱪqisǝn? Əgǝr Mǝsiⱨ bolsang, bizgǝ oquⱪini eyt, — deyixti.
25 Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.
Əysa mundaⱪ jawab bǝrdi: — Mǝn silǝrgǝ eyttim, lekin ixǝnmǝysilǝr. Atamning nami bilǝn ⱪilƣan ǝmǝllirimning ɵzi manga guwaⱨliⱪ beridu.
26 Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.
Biraⱪ mǝn silǝrgǝ eytⱪinimdǝk, silǝr etiⱪad ⱪilmidinglar, qünki mening ⱪoylirimdin ǝmǝssilǝr.
27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Mening ⱪoylirim mening awazimni anglaydu, mǝn ularni tonuymǝn wǝ ular manga ǝgixidu.
29 Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
Ularni manga tǝⱪdim ⱪilƣan atam ⱨǝmmidin üstündur wǝ ⱨeqkim ularni atamning ⱪolidin tartiwalalmaydu.
30 Minä ja Isä olemme yhtä."
Mǝn wǝ Ata [ǝslidinla] birdurmiz.
31 Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.
Buning bilǝn Yǝⱨudiylar yǝnǝ uni qalma-kesǝk ⱪilixmaⱪqi bolup, yǝrdin ⱪolliriƣa tax elixti.
32 Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"
Əysa ularƣa: — Atamdin kǝlgǝn nurƣun yahxi ǝmǝllǝrni silǝrgǝ kɵrsǝttim. Bu ǝmǝllǝrning ⱪaysisi üqün meni qalma-kesǝk ⱪilmaⱪqisilǝr? — dedi.
33 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi".
— Seni yahxi bir ǝmǝl üqün ǝmǝs, bǝlki kupurluⱪ ⱪilƣining üqün qalma-kesǝk ⱪilimiz. Qünki sǝn bir insan turuⱪluⱪ, ɵzüngni Huda ⱪilip kɵrsǝtting! — dedi Yǝⱨudiylar jawabǝn.
34 Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?
Əysa ularƣa mundaⱪ jawab bǝrdi: — Silǝrgǝ tǝwǝ muⱪǝddǝs ⱪanunda «Mǝn eyttim, silǝr ilaⱨlarsilǝr» dǝp pütülgǝn ǝmǝsmu?
35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli-ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin-
Huda ɵz sɵz-kalamini yǝtküzgǝnlǝrni «ilaⱨlar» dǝp atiƣan yǝrdǝ (wǝ muⱪǝddǝs yazmilarda eytilƣini ⱨǝrgiz küqtin ⱪalmaydu)
36 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?
nemǝ üqün Ata Ɵzigǝ has-muⱪǝddǝs ⱪilip paniy dunyaƣa ǝwǝtkǝn zat «Mǝn Hudaning Oƣlimǝn» desǝ, u toƣruluⱪ «kupurluⱪ ⱪilding!» dǝysilǝr?
37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
Əgǝr Atamning ǝmǝllirini ⱪilmisam, manga ixǝnmǝnglar.
38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä."
Biraⱪ ⱪilsam, manga ixǝnmigǝn ⱨalǝttimu, ǝmǝllǝrning ɵzlirigǝ ixininglar. Buning bilǝn Atining mǝndǝ ikǝnlikini, meningmu Atida ikǝnlikimni ⱨǝⱪ dǝp bilip etiⱪad ⱪilidiƣan bolisilǝr.
39 Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä.
Buning bilǝn ular yǝnǝ uni tutmaⱪqi boldi, biraⱪ u ularning ⱪolliridin ⱪutulup, u yǝrdin kǝtti.
40 Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä.
Andin u yǝnǝ Iordan dǝryasining u ⱪetiƣa, yǝni Yǝⱨya [pǝyƣǝmbǝr] dǝslipidǝ adǝmlǝrni qɵmüldürgǝn jayƣa berip, u yǝrdǝ turdi.
41 Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta".
Nurƣun kixilǝr uning yeniƣa kǝldi. Ular: — Yǝⱨya ⱨeq mɵjizilik alamǝt kɵrsǝtmigǝn, lekin uning bu adǝm toƣrisida barliⱪ eytⱪanliri rast ikǝn! — deyixti.
42 Ja monet siellä uskoivat häneen.
Xuning bilǝn nurƣunliƣan kixilǝr bu yǝrdǝ uningƣa etiⱪad ⱪildi.
