< Joelin 2 >

1 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:
Gouru tungʼ e Sayun; kendo gouru milome e goda maler. Ji duto modak e piny mondo otetni, nikech odiechiengʼ mar Jehova Nyasaye biro. Osesudo machiegni.
2 pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka.
En odiechiengʼ mar mudho kod kuyo, kendo en odiechieng mar rumbi kod mudho mandiwa. Ochalo gi piny moyawore ma lerne rieny e kor gode; oganda mangʼongo kendo maratego mar jolweny biro, mane pok one nyaka nene, kendo ok nochak one ndalo mabiro nyaka chiengʼ.
3 Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut.
Mach wengʼo nyimgi, to bangʼ-gi ligek mach bebnie. Piny chalo gi puoth Eden yo ka nyimgi to ka bangʼ-gi piny otwo modongʼ nono, onge gimoro manyalo pusorenegi matony.
4 Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat.
Kitgi chalo kaka farese; Gilengʼore kaka jolweny moidho farese.
5 Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut.
Gilengʼore ewi gode gi koko machalo koko mag geche lweny, kendo kaka mach makakni kawangʼo yugi, kendo mana kaka oganda mar jolweny maroteke machanore ne lweny.
6 Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat.
Ka ogendini goyo wangʼni kuomgi, to gidhier nono kendo wengegi lil.
7 Ne juoksevat kuin sankarit, kuin soturit ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullansa.
Gibiro ka giger ka jokedo; gilwenyo ohinga ka jolweny. Gipangore wangʼ achiel ka gichanore, ma ok gilok yorgi.
8 Toinen ei sysi toistansa: jokainen kulkee omaa suuntaansa. Heittoaseitten välitse ne syöksyvät pysähtymättä.
Ok gituomre, moro ka moro pangore kochimo nyime tir. Gimuomo gik madigengʼ-gi ka ok giketho kaka gichanore.
9 Kaupunkiin ne hyökkäävät, ryntäävät muurille, nousevat taloihin, tulevat ikkunoista sisään kuin varas.
Gichomo dala maduongʼ gireto, giringo ka gilwenyo ohinga, giidho nyaka ei udi; kendo gidonjo gie dirisni mana ka jokwoge.
10 Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.
Piny tetni e nyimgi, polo bende yiengni, chiengʼ gi dwe lokore mudho, to sulwe bende ok rieny.
11 Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?
Jehova Nyasaye kok matek e nyim jolweny mage; jolweny mage ok nyal kwan, joma winje gin joma roteke. Odiechieng Jehova Nyasaye duongʼ; kendo olich mokadho. En ngʼa manyalo siro odiechiengno?
12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
Jehova Nyasaye owacho ni, “Kata sani, dwoguru ira gi chunyu duto, ka uriyo kech kendo uywak kendo udengo.”
13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.
Lokuru chunyu, to ok lepu. Dwoguru ir Jehova Nyasaye, ma Nyasachu, nikech ongʼwon kendo okecho ji, iye ok wangʼ piyo kendo ojahera, bende chunye lendo kuom kelo ne ji masira kata chwat.
14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.
En ngʼa mongʼeyo? Onyalo lokore mi okechu kendo owenu gweth, kendo ubed gi chiwo mag cham kod misengini miolo piny muchiwo ni Jehova Nyasaye, Nyasachu.
15 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.
Gouru turumbete e Sayun, landuru lemo mar riyo kech maler, luonguru chokruok maler.
16 Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.
Chokuru ji kanyakla, pwodhuru chokruok mar oganda, chokuru jodongo kaachiel, keluru nyithindo kaachiel, koda nyithindo madhodho thuno. Wuowi monyombo machiegni mondo owuogi oa e ode, kendo miaha mondo owuogi oa kachiena.
17 Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"
Jodolo, matiyo e nyim Jehova Nyasaye, mondo oywagi, e kind agola gi kendo mar misango mar hekalu. Giywag kagiwacho niya, “Yaye Jehova Nyasaye, kik itiek jogi. Kik imi girkeni mari obed gima ichayo, ma ogendini wuoyo kuome marach. Angʼo ma dimi giwachi e dier ogendini niya, ‘Ere Nyasachgi?’”
18 Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.
Eka Jehova Nyasaye nyiego nomaki nikech pinye kendo nokech joge.
19 Ja Herra vastasi ja sanoi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.
Jehova Nyasaye nodwokgi kowacho niya, “Abiro miyou cham gi divai manyien kod mo zeituni, moromo yiengʼou chuth; ok anachak ami ubed jogo michayo e dier ogendini.
20 Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.
“Anariemb jolweny moa nyandwat madhi mabor kodu, anariembu nyaka e thim motwo, joge motelo nodhi e nam man yo wuok chiengʼ, to modongʼ nodhi e nam man yo podho chiengʼ. To jogi motho biro dungʼ, mi dungʼne nopongʼ piny.” Adiera osetimo gik madongo.
21 Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
Yaye piny, weuru luor; bed mamor kendo moil, adiera Jehova Nyasaye osetimo gik madongo.
22 Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.
Yaye le manie thim, weuru luor; nikech pewe kwath koro loth, yiende nyago olembegi; Ngʼowu gi mzabibu golo mwandugi.
23 Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
Yaye jo-Sayun moruru, beduru moil kuom Jehova Nyasaye, ma Nyasachu, nikech osemiyou koth mar chwiri e yo makare, asemiyou ngʼidho mogundho, moriwo kodh chwiri kod kodh opon, mana kaka chon.
24 Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
Kuonde dino cham nopongʼ gi cham; kendo degi nopongʼ mi-oo oko gi divai manyien kod mo.
25 Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
“Abiro chulou kuom higni ma bonyo osechamo; bonyo madongo gi matindo, gi bonyo mamoko gi mony mar bonyo; ma gin oganda maduongʼ mar jolweny mara mane aoro e dieru.
26 Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
Unubed gi chiemo mathoth, ma uchamo nyaka unuyiengʼ, kendo unupak nying Jehova Nyasaye, ma Nyasachu, mosetimonu timbe miwuoro. Wi joga ok nochak okuod kendo.
27 Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
Eka unungʼe ni antie ei Israel, ni An e Jehova Nyasaye, ma Nyasachu, kendo ni onge moro machielo; wi joga ok nochak okuod kendo.”
28 Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
“Bangʼe, anaol Roho Maler mara kuom ji duto. Yawuotu gi nyiu nokor wach, jodongu nolek lek, jou matindo none fweny.
29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
Kata mana jotichna machwo gi mamon, bende, naol Roho Maler mara kuomgi ndalono.
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
Anatim honni miwuoro e kor polo to e piny, remo gi mach kod iro madhwolore nobedie.
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
Wangʼ chiengʼ nolokre mudho to dwe nolokre remo, kapok odiechiengʼ maduongʼ kendo malich mar Jehova Nyasaye ochopo.
32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.
To ngʼato ka ngʼato maluongo nying Jehova Nyasaye noresi; nikech ewi got Sayun kendo ei Jerusalem resruok nobedie, mana kaka Jehova Nyasaye osewacho, e dier joma otony ma Jehova Nyasaye oluongo.”

< Joelin 2 >