Joelin 2
1 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:
Zion ah tuki te ueng uh lamtah ka hmuencim tlang ah yuhui uh. BOEIPA kah khohnin he a yoei rhep la a pai dongah diklai khosa boeih loh tlai uh saeh.
2 pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka.
Hmaisuep neh khohmuep hnin, cingmai neh yinnah hnin loh pilnam boeiping neh pilnu kah tlang ah mincang bangla yaal coeng. Te bang te khosuen lamloh ana om noek pawt tih a hnukkah thawnpuei neh cadilcahma tue ah khaw khoep mahpawh.
3 Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut.
A maelhmai ah hmai loh a hlawp tih a hnukah khaw hmaisai a hlawp. A mikhmuh kah te diklai Eden dum bangla om tih a hnuk tah khosoek khopong la om. Te dongah anih lamkah loeihnah khaw om pawh.
4 Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat.
A mueimae tah marhang mueimae bangla om tih marhang caem bangla yong uh tangloeng.
5 Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut.
Tlang dong sokah leng ol bangla om. Divawt aka hlawp hmaihluei hmai ol bangla sundaep uh. Pilnu pilnam bangla caemtloek rhong a pai.
6 Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat.
Amih mikhmuh ah pilnam loh kilkul tih maelhmai boeih muhut la a om pah.
7 Ne juoksevat kuin sankarit, kuin soturit ne nousevat muurille. Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullansa.
Hlangrhalh bangla yong uh tih caemtloek hlang bangla vongtung dongah luei uh. Te vaengah hlang te amah longpuei ah pongpa uh tih a caehlong te ken uh pawh.
8 Toinen ei sysi toistansa: jokainen kulkee omaa suuntaansa. Heittoaseitten välitse ne syöksyvät pysähtymättä.
Te vaengah hlang loh a manuca te a nen uh moenih. Hlang he amah longpuei ah ni a pongpa uh. Pumcumnah hnuk ah mueluem mueh la cungku uh.
9 Kaupunkiin ne hyökkäävät, ryntäävät muurille, nousevat taloihin, tulevat ikkunoista sisään kuin varas.
Khopuei kah vongtung soah khaw cu uh tih yong uh. Im lamkhaw bangbuet lamloh yoeng uh tih hlanghuen bangla kun uh.
10 Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.
A mikhmuh ah diklai khaw tlai tih, vaan khaw hinghuen. Khomik neh hla hmuep tih aisi khaw a aa khum.
11 Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?
BOEIP A loh A caem mikhmuh ah a ol a huel. A lambong khaw yet muep ngawn, a ol aka vai tah pilnu ngawn, BOEIPA kah khohnin tah len tih rhih om tangkik pai. Te dongah te te aka noeng tah unim?
12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
Tedae BOEIPA kah olphong om pataeng coeng. Kai taengla na thinko boeih neh, yaehnah nen khaw, rhahnah nen khaw, rhaengsaelung nen khaw ha mael laeh.
13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.
Te dongah na thinko mah phen uh lamtah na himbai phen uh boeh. Na Pathen BOEIPA taengla mael uh laeh. Amah tah thinphoei lungvatnah la om. Thintoek a ueh tih sitlohnah a yet dongah boethae khui lamloh ko a hlawt.
14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.
Mael tih ko a hlawt khaw ulong a ming. A hnukah na Pathen BOEIPA hamla yoethennah khocang neh tuisi a paih mai khaming.
15 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.
Zion ah tuki te ueng uh, yaehnah te ciim uh, pahong te hoe uh.
16 Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.
Pilnam te coi uh, hlangping te ciim uh. Patong rhoek khaw coi lamtah camoe neh rhangsuk dongkah cahni khaw coi uh laeh. Yulokung khaw a imkhui lamloh, vasanu khaw a imkhui lamloh moe laeh saeh.
17 Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"
Ngalha laklo neh hmueihtuk taengah BOEIPA kah tueihyoeih khosoih rhoek te rhap uh saeh. Te vaengah, “BOEIPA aw na pilnam te rhen mai, na rho te kokhahnah la, amih lakli kah namtom taengah la khueh boel mai. Balae tih pilnam taengah, 'Amih kah Pathen te melae?' a ti eh?,” ti saeh.
18 Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.
BOEIP A tah a khohmuen ham thatlai vetih a pilnam soah lungma a ti pueng ni.
19 Ja Herra vastasi ja sanoi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.
BOEIP A loh a doo vetih a pilnam taengah, “Kai loh nangmih ham cangpai neh misur thai khaw, situi khaw kan tueih vetih te te na cung bitni. Nangmih te namtom taengah kokhahnah la koep kang khueh mahpawh.
20 Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.
Tlangpuei te nangmih taeng lamloh kan lakhla sak vetih anih te rhamrhae neh khopong hmuen la ka heh ni. A hmai kah khocuk tuipuei duela, a bawtnah ah khobawt tuipuei duela a rhongbo cet vetih a thanghapbo cet ni. A saii ham khaw pantai ngawn coeng.
21 Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
Khohmuen nang rhih boeh, omngaih lamtah kohoe sak. BOEIPA loh a saii ham te a rhoeng sak.
22 Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.
Khohmuen rhamsa na rhih uh voel mah pawh, khosoek toitlim te poe coeng, thing te a thaih cuen ni. Thaibu neh misur khaw a thadueng sai ni.
23 Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
Zion ca rhoek na Pathen BOEIPA dongah omngaih uh lamtah kohoe uh. Duengnah dongah cangpa tue te nang taengah m'paek. Nang hamla cangpa khonal neh lamhma kah tlankhol te kan suntlak bitni.
24 Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
Cangtilhmuen ah cangpai bae vetih va-am ah misur thai neh situi baepet ni.
25 Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
Nangmih taengah kaisih, lungang, phol neh kamah kah lungmul caem muep kan tueih ti a caak te nang taengah a kum kum ah kan thuung bitni.
26 Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
A caak khaw na caak uh vetih na hah uh bitni. Te vaengah na Pathen BOEIPA ming te thangthen uh. Amah loh nangmih ham khobaerhambae la a saii dongah ka pilnam he kumhal duela yah a poh.
27 Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
Kai tah Israel khui kah la nan ming uh bitni. Te dongah kai he nangmih kah Pathen BOEIPA coeng tih a tloe om pawh. Ka pilnam tah kumhal duela yahpok mahpawh.
28 Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
He phoeiah om vetih pumsa cungkuem soah ka mueihla he ka lun ni. Na capa rhoek neh na canu rhoek tonghma uh ni. Nangmih kah patong rhoek loh mang a man uh vetih nangmih kah tongpang rhoek loh olphong a hmuh uh ni.
29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
Te khohnin ah salpa so neh sal huta soah pataeng ka mueihla ka lun ni.
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
Vaan ah kopoekrhai, diklai ah khaw thii neh hmai neh hmaikhu tung ka tueng sak ni.
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
Boeilen neh rhih om BOEIPA kah khohnin a pai tom vaengah khomik te hmaisuep la, hla te thii la poeh ni.
32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.
BOEIP A ming aka khue boeih te loeih ni. Zion tlang neh Jerusalem ah loeihnah om ni. Te te BOEIPA loh a thui coeng dongah BOEIPA loh rhaengnaeng khuikah te khaw a khue.
