Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
A Jov odgovori i reèe:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Zaista, znam da je tako; jer kako bi mogao èovjek biti prav pred Bogom?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Ako bi se htio preti s njim, ne bi mu mogao odgovoriti od tisuæe na jednu.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Mudar je srcem i jak snagom; ko se je opro njemu i bio sreæan?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
On premješta gore, da niko i ne opazi; prevraæa ih u gnjevu svom;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
On kreæe zemlju s mjesta njezina da joj se stupovi drmaju;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
On kad zaprijeti suncu, ne izlazi; on zapeèaæava zvijezde;
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
On razapinje nebo sam, i gazi po valima morskim;
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
On je naèinio zvijezde kola i štape i vlašiæe i druge jugu u dnu;
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
On èini stvari velike i neispitljive i divne, kojima nema broja.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Gle, ide mimo mene, a ja ne vidim; proðe, a ja ga ne opazim.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Gle, kad uhvati, ko æe ga nagnati da vrati? ko æe mu kazati: šta radiš?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Bog ne usteže gnjeva svojega, padaju poda nj oholi pomoænici.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
A kako bih mu ja odgovarao i birao rijeèi protiv njega?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Da sam i prav, neæu mu se odgovoriti, valja da se molim sudiji svojemu.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Da ga zovem i da mi se odzove, još ne mogu vjerovati da je èuo glas moj.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
Jer me je vihorom satro i zadao mi mnogo rana ni za što.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Ne da mi da odahnem, nego me siti grèinama.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Ako je na silu, gle, on je najsilniji; ako na sud, ko æe mi svjedoèiti?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Da se pravdam, moja æe me usta osuditi; da sam dobar, pokazaæe da sam nevaljao.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Ako sam dobar, neæu znati za to; omrzao mi je život moj.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Svejedno je; zato rekoh: i dobroga i bezbožnoga on potire.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Kad bi još ubio biè najedanput! ali se smije iskušavanju pravijeh.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Zemlja se daje u ruke bezbožniku; lice sudija njezinijeh zaklanja; ako ne on, da ko?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Ali dani moji biše brži od glasnika; pobjegoše, ne vidješe dobra.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
Proðoše kao brze laðe, kao orao kad leti na hranu.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Ako reèem: zaboraviæu tužnjavu svoju, ostaviæu gnjev svoj i okrijepiæu se;
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
Strah me je od svijeh muka mojih, znam da me neæeš opravdati.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Biæu kriv; zašto bih se muèio uzalud?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Da se izmijem vodom šnježanicom, i da oèistim sapunom ruke svoje,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Tada æeš me zamoèiti u jamu da se gade na me moje haljine.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Jer nije èovjek kao ja da mu odgovaram, da idem s njim na sud;
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Niti ima meðu nama kmeta da bi stavio ruku svoju meðu nas dvojicu.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Neka odmakne od mene prut svoj, i strah njegov neka me ne straši;
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Tada æu govoriti, i neæu ga se bojati; jer ovako ne znam za sebe.
