Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Então Job respondeu, e disse:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Na verdade sei que assim é; porque como se justificaria o homem para com Deus?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Se quizer contender com ele, nem a uma de mil coisas lhe poderá responder.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Ele é sábio de coração, e forte de forças: quem se endureceu contra ele, e teve paz?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Ele é o que transporta as montanhas, sem que o sintam, e o que as transtorna no seu furor.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
O que remove a terra do seu lugar, e as suas colunas estremecem.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
O que fala ao sol, e não sai, e sela as estrelas.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
O que só estende os céus, e anda sobre os altos do mar.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
O que faz a Ursa, o Orion, e o Setestrello, e as recâmaras do sul.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
O que faz coisas grandes, que se não podem esquadrinhar: e maravilhas tais que se não podem contar.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Eis que passa por diante de mim, e não o vejo: e torna a passar perante mim, e não o sinto.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Eis que arrebata; quem lho fará restituir? quem lhe dirá: Que é o que fazes?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Deus não revogará a sua ira: debaixo dele se encurvam os auxiliadores soberbos.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Quanto menos lhe responderia eu! ou escolheria diante dele as minhas palavras!
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
A quem, ainda que eu fosse justo, lhe não responderia: antes ao meu Juiz pediria misericórdia.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Ainda que chamasse, e ele me respondesse, nem por isso creria que desse ouvidos à minha voz.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
Porque me quebranta com uma tempestade, e multiplica as minhas chagas sem causa.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Nem me concede o respirar, antes me farta de amarguras.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Quanto às forças, eis que ele é o forte: e, quanto ao juízo, quem me citará com ele?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Se eu me justificar, a minha boca me condenará: se for reto, então me declarará por perverso.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Se for reto, não estimo a minha alma: deprezo a minha vida.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
A coisa é esta; por isso eu digo que ele consome ao reto e ao ímpio.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Matando o açoite de repente, então se ri da prova dos inocentes.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
A terra se entrega na mão do ímpio; ele cobre o rosto dos juízes: se não é ele, quem é logo?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
E os meus dias são mais velozes do que um correio: fugiram, e nunca viram o bem.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
Passam como navios veleiros: como águia que se lança à comida.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Se eu disser: Me esquecerei da minha queixa, e mudarei o meu rosto, e tomarei alento;
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
Receio todas as minhas dores, porque bem sei que me não terás por inocente.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
E, sendo eu ímpio, por que trabalharei em vão?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Ainda que me lave com água de neve, e purifique as minhas mãos com sabão,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Ainda me submergirás no fosso, e os meus próprios vestidos me abominarão.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Porque ele não é homem, como eu, a quem eu responda, vindo juntamente a juízo.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Não há entre nós árbitro que ponha a mão sobre nós ambos.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Tire ele a sua vara de cima de mim, e não me amedronte o seu terror.
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Então falarei, e não o temerei; porque assim não estou comigo.
