Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Yobu n’alyoka addamu nti,

2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

“Ddala nkimanyi nga kino kituufu. Naye omuntu asobola atya okuba omutuukirivu eri Katonda?

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

Wadde ng’omuntu yandyagadde okuwakana naye, tayinza kumuddamu kibuuzo na kimu ku bibuuzo olukumi.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

Amagezi ge ga nsusso, amaanyi ge mangi nnyo; ani eyali amuwakanyizza n’avaayo nga taliiko binuubule?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

Asimbula ensozi ne zivaayo nga tezimanyiridde era n’azivuunika ng’asunguwadde.

6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

Ensi aginyeenya n’eva mu kifo kyayo era n’akankanya empagi zaayo.

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

Ayogera eri enjuba ne teyaka, akugira n’alemesa ekitangaala ky’emmunyeenye okulabika.

8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

Ye yekka abamba eggulu era n’atambulira ku mayengo g’ennyanja.

9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

Ye mukozi wa Nabaliyo, entungalugoye ne Kakaaga, n’ebibinja eby’emunyeenye eby’obukiikaddyo.

10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

Akola ebyewuunyo ebizibu okunnyonnyola, n’akola n’ebyamagero ebitabalika.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

Bw’ayita we ndi sisobola kumulaba, bw’ampitako, sisobola kumutegeera.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

Bw’aba alina ky’aggya ku muntu, ani ayinza okumuziyiza? Ani ayinza okumubuuza nti kiki ky’okola?

13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

Katonda taziyiza busungu bwe; n’ebibinja bya Lakabu byakankanira wansi w’ebigere bye.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

Kaakano nnyinza ntya okuwakana naye? Nnyinza ntya okufuna ebigambo mpakane naye?

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

Wadde nga siriiko musango, sisobola kubaako kye muddamu, mba nnyinza kwegayirira bwegayirizi oyo Omulamuzi wange ankwatirwe ekisa.

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

Ne bwe na ndimukoowodde n’ampitaba, sirowooza nti yandimpadde ekiseera n’ampuliriza.

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

Yandimenyeemenye mu muyaga nannyongerako ebiwundu awatali nsonga.

18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

Teyandindese kuddamu mukka naye yandimmaliddewo ddala nga mbonaabona.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

Bwe kiba nga kigambo kya maanyi bwanyi, ye wa maanyi. Era bwe kiba kya kusala musango, ani alimuyita?

20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

Ne bwe sandibaddeko musango, akamwa kange kandigunsalidde. Ne bwe bandinnangiridde nti siriiko kyakunenyezebwa, kandirangiridde nti gunsinze.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

“Wadde nga sirina kyakunenyezebwa, sikyefaako, obulamu bwange mbunyooma.

22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

Byonna kye kimu, kyenva ŋŋamba nti, Azikiriza bonna abataliiko musango awamu n’abakozi b’ebibi.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

Kawumpuli bw’aba asse mbagirawo, Mukama asekerera okubonaabona kw’abatalina musango.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

Ensi yaweebwayo mu mukono gw’abakozi b’ebibi. Abikka ku maaso g’abagiramula. Bw’aba nga si Mukama, kale ani?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

Kaakano ennaku zange zidduka okusinga omuddusi, zifuumuuka, tezirina kalungi ke ziraba.

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

Zifuumuuka ng’amaato ag’ebitoogo agadduka ennyo, ng’empungu eyanguyiriza okugenda eri omuyiggo.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

Bwe ŋŋamba nti, Leka neerabire okusinda kwange, oba nti neerabire obunyiikaavu bwange, nsekemu,

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

ne neekokkola okubonaabona kwange, mmanyi nga Mukama tombale ng’ataliiko musango.

29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

Omusango gunsinze, lwaki nteganira obwereere?

30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

Ne bwe nandinaabye sabbuuni n’engalo zange ne nzitukuza,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

era wandinsudde mu kinnya, n’engoye zange zennyini ne zinneetamwa.

32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

Kubanga Mukama si muntu nga nze bwe ndi nti muddemu, era nti tusisinkane tuwozaŋŋanye mu mbuga z’amateeka.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

Tewali mutabaganya ayinza kututeekako mukono gwe ffembi,

34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

eyandizigyeko omuggo gwa Katonda entiisa ye n’erekeraawo okunzijira.

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

Olwo nno nandyogedde nga simutya; naye nga bwe kiri kaakano, sisobola.”