Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Et respondens Job, ait:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Vere scio quod ita sit, et quod non justificetur homo compositus Deo.
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Si voluerit contendere cum eo, non poterit ei respondere unum pro mille.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Sapiens corde est, et fortis robore: quis restitit ei, et pacem habuit?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Qui transtulit montes, et nescierunt hi quos subvertit in furore suo.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Qui commovet terram de loco suo, et columnæ ejus concutiuntur.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Qui præcipit soli, et non oritur, et stellas claudit quasi sub signaculo.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Qui extendit cælos solus, et graditur super fluctus maris.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Qui facit Arcturum et Oriona, et Hyadas et interiora austri.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Qui facit magna, et incomprehensibilia, et mirabilia, quorum non est numerus.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Si venerit ad me, non videbo eum; si abierit, non intelligam.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Si repente interroget, quis respondebit ei? vel quis dicere potest: Cur ita facis?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Deus, cujus iræ nemo resistere potest, et sub quo curvantur qui portant orbem.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Quantus ergo sum ego, ut respondeam ei, et loquar verbis meis cum eo?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
qui etiam si habuero quippiam justum, non respondebo: sed meum judicem deprecabor.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Et cum invocantem exaudierit me, non credo quod audierit vocem meam.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
In turbine enim conteret me, et multiplicabit vulnera mea, etiam sine causa.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Non concedit requiescere spiritum meum, et implet me amaritudinibus.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Si fortitudo quæritur, robustissimus est; si æquitas judicii, nemo audet pro me testimonium dicere.
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Si justificare me voluero, os meum condemnabit me; si innocentem ostendero, pravum me comprobabit.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Etiam si simplex fuero, hoc ipsum ignorabit anima mea, et tædebit me vitæ meæ.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Unum est quod locutus sum: et innocentem et impium ipse consumit.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Si flagellat, occidat semel, et non de pœnis innocentum rideat.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Terra data est in manus impii; vultum judicum ejus operit. Quod si non ille est, quis ergo est?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Dies mei velociores fuerunt cursore; fugerunt, et non viderunt bonum.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
Pertransierunt quasi naves poma portantes; sicut aquila volans ad escam.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Cum dixero: Nequaquam ita loquar: commuto faciem meam, et dolore torqueor.
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
Verebar omnia opera mea, sciens quod non parceres delinquenti.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Si autem et sic impius sum, quare frustra laboravi?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Si lotus fuero quasi aquis nivis, et fulserint velut mundissimæ manus meæ,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
tamen sordibus intinges me, et abominabuntur me vestimenta mea.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Neque enim viro qui similis mei est, respondebo; nec qui mecum in judicio ex æquo possit audiri.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Non est qui utrumque valeat arguere, et ponere manum suam in ambobus.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Auferat a me virgam suam, et pavor ejus non me terreat.
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Loquar, et non timebo eum; neque enim possum metuens respondere.
