Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
ヨブは答えて言った、
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
「まことにわたしは、その事のそのとおりであることを知っている。しかし人はどうして神の前に正しくありえようか。
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
よし彼と争おうとしても、千に一つも答えることができない。
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
彼は心賢く、力強くあられる。だれが彼にむかい、おのれをかたくなにして、栄えた者があるか。
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
彼は、山を移されるが、山は知らない。彼は怒りをもって、これらをくつがえされる。
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
彼が、地を震い動かしてその所を離れさせられると、その柱はゆらぐ。
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
彼が日に命じられると、日は出ない。彼はまた星を閉じこめられる。
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
彼はただひとり天を張り、海の波を踏まれた。
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
彼は北斗、オリオン、プレアデスおよび南の密室を造られた。
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
彼が大いなる事をされることは測りがたく、不思議な事をされることは数知れない。
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
見よ、彼がわたしのかたわらを通られても、わたしは彼を見ない。彼は進み行かれるが、わたしは彼を認めない。
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
見よ、彼が奪い去られるのに、だれが彼をはばむことができるか。だれが彼にむかって『あなたは何をするのか』と言うことができるか。
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
神はその怒りをやめられない。ラハブを助ける者どもは彼のもとにかがんだ。
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
どうしてわたしは彼に答え、言葉を選んで、彼と議論することができよう。
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
たといわたしは正しくても答えることができない。わたしを責められる者にあわれみを請わなければならない。
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
たといわたしが呼ばわり、彼がわたしに答えられても、わたしの声に耳を傾けられたとは信じない。
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
彼は大風をもってわたしを撃ち砕き、ゆえなく、わたしに多くの傷を負わせ、
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
わたしに息をつかせず、苦い物をもってわたしを満たされる。
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
力の争いであるならば、彼を見よ、さばきの事であるならば、だれが彼を呼び出すことができよう。
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
たといわたしは正しくても、わたしの口はわたしを罪ある者とする。たといわたしは罪がなくても、彼はわたしを曲った者とする。
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
わたしは罪がない、しかしわたしは自分を知らない。わたしは自分の命をいとう。
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
皆同一である。それゆえ、わたしは言う、『彼は罪のない者と、悪しき者とを共に滅ぼされるのだ』と。
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
災がにわかに人を殺すような事があると、彼は罪のない者の苦難をあざ笑われる。
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
世は悪人の手に渡されてある。彼はその裁判人の顔をおおわれる。もし彼でなければ、これはだれのしわざか。
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
わたしの日は飛脚よりも速く、飛び去って幸を見ない。
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
これは走ること葦舟のごとく、えじきに襲いかかる、わしのようだ。
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
たといわたしは『わが嘆きを忘れ、憂い顔をかえて元気よくなろう』と言っても、
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
わたしはわがもろもろの苦しみを恐れる。あなたがわたしを罪なき者とされないことをわたしは知っているからだ。
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
わたしは罪ある者とされている。どうして、いたずらに労する必要があるか。
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
たといわたしは雪で身を洗い、灰汁で手を清めても、
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
あなたはわたしを、みぞの中に投げ込まれるので、わたしの着物も、わたしをいとうようになる。
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
神はわたしのように人ではないゆえ、わたしは彼に答えることができない。われわれは共にさばきに臨むことができない。
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
われわれの間には、われわれふたりの上に手を置くべき仲裁者がない。
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
どうか彼がそのつえをわたしから取り離し、その怒りをもって、わたしを恐れさせられないように。
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
そうすれば、わたしは語って、彼を恐れることはない。わたしはみずからそのような者ではないからだ。
