Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Felele pedig Jób, és monda:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Igaz, jól tudom, hogy így van; hogyan is lehetne igaz a halandó ember Istennél?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Ha perelni akarna ő vele, ezer közül egy sem felelhetne meg néki.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Bölcs szívű és hatalmas erejű: ki szegülhetne ellene, hogy épségben maradjon?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
A ki hegyeket mozdít tova, hogy észre se veszik, és megfordítja őket haragjában.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
A ki kirengeti helyéből a földet, úgy hogy oszlopai megrepedeznek.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
A ki szól a napnak és az fel nem kél, és bepecsételi a csillagokat.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
A ki egymaga feszítette ki az egeket, és a tenger hullámain tapos.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
A ki teremtette a gönczölszekeret, a kaszás csillagot és a fiastyúkot és a délnek titkos tárait.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
A ki nagy dolgokat cselekszik megfoghatatlanul, és csudákat megszámlálhatatlanul.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Ímé, elvonul mellettem, de nem látom, átmegy előttem, de nem veszem észre.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Ímé, ha elragad valamit, ki akadályozza meg; ki mondhatja néki: Mit cselekszel?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Ha az Isten el nem fordítja az ő haragját, alatta meghajolnak Ráháb czinkosai is.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Hogyan felelhetnék hát én meg ő néki, és lelhetnék vele szemben szavakat?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
A ki, ha szinte igazam volna, sem felelhetnék néki; kegyelemért könyörögnék ítélő birámhoz.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Ha segítségül hívnám és felelne is nékem, még sem hinném, hogy szavamat fülébe vevé;
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
A ki forgószélben rohan meg engem, és ok nélkül megsokasítja sebeimet.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Nem hagyna még lélekzetet se vennem, hanem keserűséggel lakatna jól.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Ha erőre kerülne a dolog? Ímé, ő igen erős; és ha ítéletre? Ki tűzne ki én nékem napot?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Ha igaznak mondanám magamat, a szájam kárhoztatna engem; ha ártatlannak: bűnössé tenne engemet.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Ártatlan vagyok, nem törődöm lelkemmel, útálom az életemet.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Mindegy ez! Azért azt mondom: elveszít ő ártatlant és gonoszt!
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Ha ostorával hirtelen megöl, neveti a bűntelenek megpróbáltatását.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
A föld a gonosz kezébe adatik, a ki az ő biráinak arczát elfedezi. Nem így van? Kicsoda hát ő?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Napjaim gyorsabbak valának a kengyelfutónál: elfutának, nem láttak semmi jót.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
Ellebbentek, mint a gyorsan járó hajók, miként zsákmányára csap a keselyű.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Ha azt mondom: Nosza elfelejtem panaszomat, felhagyok haragoskodásommal és vidám leszek:
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
Megborzadok az én mindenféle fájdalmamtól; tudom, hogy nem találsz bűntelennek engem.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Rossz ember vagyok én! Minek fáraszszam hát magamat hiába?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Ha hóvízzel mosakodom is meg, ha szappannal mosom is meg kezeimet:
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Akkor is a posványba mártanál engem és az én ruháim is útálnának engem.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Mert nem ember ő, mint én, hogy néki megfelelhetnék, és együtt pörbe állanánk.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Nincs is közöttünk igazlátó, a ki kezét közbe vethesse kettőnk között!
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Venné csak el rólam az ő veszszejét, és az ő rettentésével ne rettegtetne engem:
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Akkor szólanék és nem félnék tőle: mert nem így vagyok én magammal!
