Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Hiob antwortete und sprach:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Ja, ich weiß fast wohl, daß also ist, daß ein Mensch nicht rechtfertig bestehen mag gegen Gott.
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Hat er Lust, mit ihm zu hadern, so kann er ihm auf tausend nicht eins antworten.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Er ist weise und mächtig wem ist's je gelungen, der sich wider ihn gelegt hat?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Er versetzt Berge, ehe sie es inne werden, die er in seinem Zorn umkehret.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Er weget ein Land aus seinem Ort, daß seine Pfeiler zittern.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Er spricht zur Sonne, so gehet sie nicht auf, und versiegelt die Sterne.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Er breitet den Himmel aus allein und gehet auf den Wogen des Meers.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Er machet den Wagen am Himmel und Orion und die Glucke und die Sterne gegen Mittag.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Er tut große Dinge, die nicht zu forschen sind, und Wunder, deren keine Zahl ist.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Siehe, er gehet vor mir über, ehe ich's gewahr werde, und verwandelt sich, ehe ich's merke.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Siehe, wenn er geschwind hinfähret, wer will ihn wiederholen? Wer will zu ihm sagen: Was machst du?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Er ist Gott, seinen Zorn kann niemand stillen; unter ihm müssen sich beugen die stolzen HERREN.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Wie sollt ich denn ihm antworten und Worte finden gegen ihn?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Wenn ich auch gleich recht habe, kann ich ihm dennoch nicht antworten sondern ich müßte um mein Recht flehen.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Wenn ich ihn schon anrufe, und er mich erhöret, so glaube ich doch nicht, daß er meine Stimme höre.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
Denn er fähret über mich mit Ungestüm und macht mir der Wunden viel ohne Ursache.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Er läßt meinen Geist sich nicht erquicken, sondern macht mich voll Betrübnis.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Will man Macht; so ist er zu mächtig; will man Recht, wer will mein Zeuge sein?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Sage ich, daß ich gerecht bin; so verdammet er mich doch; bin ich fromm, so macht er mich doch zu Unrecht.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Bin ich denn fromm, so darf sich's meine Seele nicht annehmen. Ich begehre keines Lebens mehr.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Das ist das Eine, das ich gesagt habe: Er bringet um beide den Frommen und Gottlosen.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Wenn er anhebt zu geißeln, so dringet er fort bald zum Tode und spottet der Anfechtung der Unschuldigen.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Das Land aber wird gegeben unter die Hand des Gottlosen, daß er ihre Richter unterdrücke. Ist's nicht also? Wie sollte es anders sein?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Meine Tage sind schneller gewesen denn ein Läufer; sie sind geflohen und haben nichts Gutes erlebt.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
Sie sind vergangen wie die starken Schiffe, wie ein Adler fleugt zur Speise.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Wenn ich gedenke, ich will meiner Klage vergessen und meine Gebärde lassen fahren und mich erquicken,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
so fürchte ich alle meine Schmerzen, weil ich weiß, daß du mich nicht unschuldig sein lässest.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Bin ich denn gottlos, warum leide ich denn solche vergebliche Plage?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Wenn ich mich gleich mit Schneewasser wünsche und reinigte meine Hände mit dem Brunnen,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
so wirst du mich doch tunken in Kot, und werden mir meine Kleider scheußlich anstehen.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Denn er ist nicht meinesgleichen, dem ich antworten möchte, daß wir vor Gericht miteinander kämen.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Es ist unter uns kein Schiedsmann, noch der seine Hand zwischen uns beide lege.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Er nehme von mir seine Rute und lasse sein Schrecken von mir,
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
daß ich möge reden und mich nicht vor ihm fürchten dürfe; sonst kann ich nichts tun, das für mich sei.
