Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Job prit la parole et dit:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Je sais bien qu’il en est ainsi; Comment l’homme serait-il juste devant Dieu?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
S’il voulait contester avec lui, Sur mille choses il ne pourrait répondre à une seule.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
A lui la sagesse et la toute-puissance: Qui lui résisterait impunément?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Il transporte soudain les montagnes, Il les renverse dans sa colère.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Il secoue la terre sur sa base, Et ses colonnes sont ébranlées.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Il commande au soleil, et le soleil ne paraît pas; Il met un sceau sur les étoiles.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Seul, il étend les cieux, Il marche sur les hauteurs de la mer.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Il a créé la Grande Ourse, l’Orion et les Pléiades, Et les étoiles des régions australes.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Il fait des choses grandes et insondables, Des merveilles sans nombre.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Voici, il passe près de moi, et je ne le vois pas, Il s’en va, et je ne l’aperçois pas.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
S’il enlève, qui s’y opposera? Qui lui dira: Que fais-tu?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Dieu ne retire point sa colère; Sous lui s’inclinent les appuis de l’orgueil.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Et moi, comment lui répondre? Quelles paroles choisir?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Quand je serais juste, je ne répondrais pas; Je ne puis qu’implorer mon juge.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Et quand il m’exaucerait, si je l’invoque, Je ne croirais pas qu’il eût écouté ma voix,
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
Lui qui m’assaille comme par une tempête, Qui multiplie sans raison mes blessures,
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Qui ne me laisse pas respirer, Qui me rassasie d’amertume.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Recourir à la force? Il est tout-puissant. A la justice? Qui me fera comparaître?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Suis-je juste, ma bouche me condamnera; Suis-je innocent, il me déclarera coupable.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Innocent! Je le suis; mais je ne tiens pas à la vie, Je méprise mon existence.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Qu’importe après tout? Car, j’ose le dire, Il détruit l’innocent comme le coupable.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Si du moins le fléau donnait soudain la mort!… Mais il se rit des épreuves de l’innocent.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
La terre est livrée aux mains de l’impie; Il voile la face des juges. Si ce n’est pas lui, qui est-ce donc?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Mes jours sont plus rapides qu’un courrier; Ils fuient sans avoir vu le bonheur;
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
Ils passent comme les navires de jonc, Comme l’aigle qui fond sur sa proie.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Si je dis: Je veux oublier mes souffrances, Laisser ma tristesse, reprendre courage,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
Je suis effrayé de toutes mes douleurs. Je sais que tu ne me tiendras pas pour innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Je serai jugé coupable; Pourquoi me fatiguer en vain?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Quand je me laverais dans la neige, Quand je purifierais mes mains avec du savon,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Tu me plongerais dans la fange, Et mes vêtements m’auraient en horreur.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Il n’est pas un homme comme moi, pour que je lui réponde, Pour que nous allions ensemble en justice.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Il n’y a pas entre nous d’arbitre, Qui pose sa main sur nous deux.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Qu’il retire sa verge de dessus moi, Que ses terreurs ne me troublent plus;
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Alors je parlerai et je ne le craindrai pas. Autrement, je ne suis point à moi-même.
