Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Job reprit la parole et dit:

2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

Oui, je sais qu’il en est ainsi: comment l’homme aurait-il gain de cause avec Dieu?

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

Si nous désirions discuter avec lui, pas une fois sur mille il ne daignerait nous répondre.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

Eminemment sage, triomphant de force, qui jamais lui tint tête et s’en trouva bien?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

Il déplace les montagnes à l’improviste et les bouleverse dans sa colère.

6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

Il fait trembler la terre sur ses bases et ébranle les colonnes qui la supportent.

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

II donne un ordre au soleil, et le soleil ne paraît point; il met un sceau sur les étoiles.

8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

A lui seul, il déploie les cieux; il chemine sur la crête des vagues.

9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

Ila fait la Grande Ourse, l’Orion, les Pléiades et les demeures sidérales du Midi.

10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

Il accomplit des merveilles sans fin, des prodiges qui ne se peuvent compter.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

Ah! S’Il passait auprès de moi, je ne le verrais point; s’il se glissait sous mes yeux, je ne le remarquerais pas.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

Quand il empoigne quelqu’un, qui lui fera lâcher prise? Qui lui dira: "Que fais-tu?"

13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

Dieu ne refoule pas sa colère; sous ses coups plient les satellites de l’orgueil.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

Et moi j’oserais lui répliquer, je ferais assaut de paroles avec lui,

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

moi, qui tout innocent que je fusse, ne trouverais rien à lui répondre, et demanderais simplement grâce à mon juge!

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

Dût-il même se rendre à mon appel, je ne croirais pas qu’il écoute ma voix;

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

car il m’accable sous un vent de tempête et multiplie gratuitement mes blessures.

18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

Il ne me permet pas de reprendre haleine, tant il m’abreuve d’amertumes.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

S’Agit-il de faire preuve de force, il est là! S’Agit-il de jugement, il dira: "Qui pourrait m’assigner?"

20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

Fussé-je innocent, ma bouche me déclarerait coupable! Fussé-je sans reproche, elle me convaincrait de perversité!

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

Oui, je suis sans reproche! Je ne me soucie pas de la vie, je suis las de l’existence.

22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

Tout revient au même: aussi dis-je que juste et méchant, il les fait également périr.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

Si un cataclysme entraîne des morts soudaines, il se rit de l’épreuve des innocents.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

Par lui, la terre a été livrée aux impies: il voile les yeux de ceux qui y rendent la justice. Si ce n’est lui, qui serait-ce?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

Mes jours sont plus rapides qu’un courrier; ils s’enfuient sans avoir vu le bonheur.

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

Ils passent comme des barques de jonc, comme l’aigle qui se précipite sur la proie.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

Quand je dis: "Je veux oublier ma souffrance, laisser là ma mine attristée et reprendre mes esprits",

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

je suis envahi par la crainte de mes tourments, sachant bien que tu ne m’absoudras pas.

29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

Je serai déclaré coupable: pourquoi donc prendre une peine inutile?

30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

Dussé-je me laver dans de la neige fondue et purifier mes mains avec de la potasse,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

aussitôt tu me plongerais dans une fosse fangeuse, et mes vêtements mêmes auraient horreur de moi.

32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

Car il n’est pas un homme comme moi pour que je lui réponde et que nous paraissions ensemble en justice.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

Il n’existe pas d’arbitre entre nous, qui puisse poser sa main sur tous deux.

34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

Qu’il écarte de moi sa verge, et que ses terreurs cessent de peser sur moi.

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

Alors je parlerai sans le redouter, car je n’en suis pas là dans le secret de ma conscience.