Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Alors Job prit la parole et dit:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Je sais bien qu’il en est ainsi: comment l’homme serait-il juste vis-à-vis de Dieu?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
S’il voulait contester avec lui, sur mille choses il ne pourrait répondre à une seule.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Dieu est sage en son cœur, et puissant en force: qui lui a résisté, et est demeuré en paix?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Il transporte les montagnes, sans qu’elles le sachent, il les renverse dans sa colère;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
il secoue la terre sur sa base, et ses colonnes sont ébranlées.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Il commande au soleil, et le soleil ne se lève pas; il met un sceau sur les étoiles.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Seul, il étend les cieux, il marche sur les hauteurs de la mer.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Il a créé la Grande Ourse, Orion, les Pléiades, et les régions du ciel austral.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Il fait des merveilles qu’on ne peut sonder, des prodiges qu’on ne saurait compter.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Voici qu’il passe près de moi, et je ne le vois pas; il s’éloigne, sans que je l’aperçoive.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
S’il ravit une proie, qui s’y opposera, qui lui dira: « Que fais-tu? »
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Dieu! Rien ne fléchit sa colère; devant lui s’inclinent les légions d’orgueil.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Et moi je songerais à lui répondre, à choisir mes paroles pour discuter avec lui!
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Aurais-je pour moi la justice, je ne répondrais pas; j’implorerais la clémence de mon juge.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Même s’il se rendait à mon appel, je ne croirais pas qu’il eût écouté ma voix:
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
lui qui me brise comme dans un tourbillon, et multiplie mes blessures sans motif;
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
qui ne me laisse pas respirer, et me rassasie d’amertume.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
S’agit-il de force, voici qu’il est fort, s’agit-il de droit, il dit: « Qui m’assigne? »
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Serais-je irréprochable, ma bouche même me condamnerait; serais-je innocent, elle me déclarerait pervers.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Innocent! Je le suis; je ne tiens pas à l’existence, et la vie m’est à charge.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Il m’importe après tout; c’est pourquoi j’ai dit: « Il fait périr également le juste et l’impie. »
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Si du moins le fléau tuait d’un seul coup! Hélas! il se rit des épreuves de l’innocent!
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
La terre est livrée aux mains du méchant, Dieu voile la face de ses juges: si ce n’est pas lui, qui est-ce donc?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Mes jours sont plus rapides qu’un courrier, ils fuient sans avoir vu le bonheur;
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
ils passent comme la barque de jonc, comme l’aigle qui fond sur sa proie.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Si je dis: « Je veux oublier ma plainte, quitter mon air triste, prendre un air joyeux, »
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
je tremble pour toutes mes douleurs, je sais que tu ne me tiendras pas pour innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Je serai jugé coupable: pourquoi prendre une peine inutile?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Quand je me laverais dans la neige, quand je purifierais mes mains avec le bor,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
tu me plongerais dans la fange, et mes vêtements m’auraient en horreur.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Dieu n’est pas un homme comme moi, pour que je lui réponde, pour que nous comparaissions ensemble en justice.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Il n’y a pas entre nous d’arbitre qui pose sa main sur nous deux.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Qu’il retire sa verge de dessus moi, que ses terreurs cessent de m’épouvanter:
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
alors je parlerai sans le craindre; autrement, je ne suis pas à moi-même.
