Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered,
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
“Truly I know that it is so, but how can man be just with God?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
If he is pleased to contend with him, he can’t answer him one time in a thousand.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
God is wise in heart, and mighty in strength. Who has hardened himself against him and prospered?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
He removes the mountains, and they don’t know it, when he overturns them in his anger.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
He shakes the earth out of its place. Its pillars tremble.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
He commands the sun and it doesn’t rise, and seals up the stars.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
He alone stretches out the heavens, and treads on the waves of the sea.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
He makes the Bear, Orion, and the Pleiades, and the rooms of the south.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
He does great things past finding out; yes, marvelous things without number.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Behold, he goes by me, and I don’t see him. He passes on also, but I don’t perceive him.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Behold, he snatches away. Who can hinder him? Who will ask him, ‘What are you doing?’
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
“God will not withdraw his anger. The helpers of Rahab stoop under him.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
How much less will I answer him, and choose my words to argue with him?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Though I were righteous, yet I wouldn’t answer him. I would make supplication to my judge.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
If I had called, and he had answered me, yet I wouldn’t believe that he listened to my voice.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
For he breaks me with a storm, and multiplies my wounds without cause.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
He will not allow me to catch my breath, but fills me with bitterness.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
If it is a matter of strength, behold, he is mighty! If of justice, ‘Who,’ says he, ‘will summon me?’
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Though I am righteous, my own mouth will condemn me. Though I am blameless, it will prove me perverse.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
I am blameless. I don’t respect myself. I despise my life.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
“It is all the same. Therefore I say he destroys the blameless and the wicked.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
If the scourge kills suddenly, he will mock at the trial of the innocent.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
The earth is given into the hand of the wicked. He covers the faces of its judges. If not he, then who is it?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
“Now my days are swifter than a runner. They flee away. They see no good.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
They have passed away as the swift ships, as the eagle that swoops on the prey.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
If I say, ‘I will forget my complaint, I will put off my sad face, and cheer up,’
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
I am afraid of all my sorrows. I know that you will not hold me innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
I will be condemned. Why then do I labor in vain?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
If I wash myself with snow, and cleanse my hands with lye,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
yet you will plunge me in the ditch. My own clothes will abhor me.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
For he is not a man, as I am, that I should answer him, that we should come together in judgment.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
There is no umpire between us, that might lay his hand on us both.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Let him take his rod away from me. Let his terror not make me afraid;
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
then I would speak, and not fear him, for I am not so in myself.
