Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
I know it to be so of a truth: but how should man be just with God?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
If he will contend with him, he cannot answer him one time out of a thousand.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
He is wise in heart, and mighty in strength: who hath hardened himself against him, and hath prospered?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Who removeth the mountains, and they know not: who overturneth them in his anger.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Who shaketh the earth out of its place, and its pillars tremble.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Who commandeth the sun, and it riseth not; and sealeth up the stars.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Who alone spreadeth out the heavens, and treadeth upon the waves of the sea.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Who maketh Arcturus, Orion, and Pleiades, and the chambers of the south.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Who doeth great things past finding out; yea, and wonders without number.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Lo, he goeth by me, and I see him not: he passeth on also, but I perceive him not.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Behold, he taketh away, who can hinder him? who will say to him, What doest thou?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
If God will not withdraw his anger, the proud helpers do stoop under him.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
How much less shall I answer him, and choose out my words to reason with him?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Whom, though I were righteous, yet would I not answer, but I would make supplication to my judge.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
If I had called, and he had answered me; yet I would not believe that he had hearkened to my voice.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
For he breaketh me with a tempest, and multiplieth my wounds without cause.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
He will not allow me to take my breath, but filleth me with bitterness.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
If I speak of strength, lo, he is strong: and if of judgment, who shall set me a time to plead?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
If I justify myself, my own mouth shall condemn me: if I say, I am perfect, that also shall prove me perverse.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Though I were perfect, yet would I not know my soul: I would despise my life.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
This is one thing, therefore I said it, He destroyeth the perfect and the wicked.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
If the scourge shall slay suddenly, he will laugh at the trial of the innocent.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
The earth is given into the hand of the wicked: he covereth the faces of its judges; if not, where, and who is he?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Now my days are swifter than a post: they flee away, they see no good.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
They are passed away as the swift ships: as the eagle that hasteth to the prey.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
If I say, I will forget my complaint, I will put off my heaviness, and comfort myself:
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
I am afraid of all my sorrows, I know that thou wilt not hold me innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
If I am wicked, why then do I labour in vain?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
If I wash myself with snow water, and make my hands never so clean;
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Yet shalt thou plunge me in the ditch, and my own clothes shall abhor me.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
For he is not a man, as I am, that I should answer him, and we should come together in judgment.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Neither is there any mediator between us, that might lay his hand upon us both.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Let him take away his rod from me, and let not his fear terrify me:
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Then would I speak, and not fear him; but it is not so with me.
