Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
“I truly know that this is so. But how can a person be in the right with God?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
If he wants to argue with God, he cannot answer him once in a thousand times.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
God is wise in heart and mighty in strength; who has ever hardened himself against him and succeeded?—
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
he who removes the mountains without warning anyone when he overturns them in his anger—
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
he who shakes the earth out of its place and sets its supports trembling.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
It is the same God who tells the sun not to rise, and it does not, and who covers up the stars,
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
who by himself stretches out the heavens and tramples down the waves of the sea,
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
who makes the Bear, Orion, the Pleiades, and the constellations of the south.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
He does great and unsearchable things, and wonderful things that cannot be counted.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
See, he goes by me, and I do not see him; he passes on also, but I do not perceive him.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
If he takes something away, who can stop him? Who can say to him, 'What are you doing?'
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
God will not withdraw his anger; the helpers of Rahab bow beneath him.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
How much less could I answer him, could I choose words to reason with him?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Even if I were righteous, I could not answer him; I could only plead for mercy with my judge.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Even if I called and he answered me, I would not believe that he was listening to my voice.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
For he breaks me with a tempest and multiplies my wounds without cause.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
He does not allow me to regain my breath; but he fills me with bitterness.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
If it is a matter of strength, behold, he is mighty! If it is a matter of justice, who can summon him?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Though I am in the right, my own mouth would condemn me; and though I am blameless, my words would prove me to be guilty.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
I am blameless, but I do not care any more about myself; I despise my own life.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
It makes no difference, which is why I say that he destroys blameless people and wicked people together.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
When a whip suddenly kills, he mocks the despair of the innocent.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
The earth is given into the hand of wicked people; God covers the faces of its judges. If it is not he who does it, then who is it?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
My days are swifter than a running messenger; my days flee away; they see no good anywhere.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
They are as fast as papyrus reed boats, and as fast as the eagle that swoops down on its victim.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
If I said that I would forget about my complaints, that I would take off my sad face and be happy,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
I would be afraid of all my sorrows because I know that you will not consider me innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
I will be condemned; why, then, should I try in vain?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
If I washed myself with snow water and made my hands ever so clean,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
God would plunge me in a ditch, and my own clothes would be disgusted with me.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
For God is not a man, as I am, that I could answer him, that we could come together in court.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
There is no judge between us who might lay his hand upon us both.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
There is no other judge who could take God's rod off me, who could keep his terror from frightening me.
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Then would I speak up and not fear him. But as things are now, I cannot do that.
