Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then responded Job, and said—
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Of a truth, I know that so it is, But how can a mortal be just with GOD?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
If he choose to contend with him, he cannot answer him, one of a thousand:
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Wise in heart, and alert in vigour, What man hath hardened himself against him, and prospered!
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Who removeth mountains, unawares, Who overturneth them in his anger;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Who shaketh the earth, out of its place, and, the pillars thereof, shudder;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Who commandeth the sun, and it breaketh not forth, and, about the stars, he putteth a seal;
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Who spreadeth out fire heavens, by himself alone! and marcheth along, on the heights of the sea;
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Who made the Bear, the Giant and the Cluster, and the chambers of the south;
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Who doeth great things, past finding out, and marvels, beyond number.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Lo! he cometh upon me, yet can I not see him, Yea he passeth on, yet can I not discern him.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Lo! he snatcheth away, who can bring it back? Who shall say unto him, What wouldst thou do?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
As for GOD, if he withdraw not his anger, under him, will have submitted themselves—the proud helpers.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
How much less that, I, should answer him, should choose my words with him?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Whom, though I were righteous, yet would I not answer, to be absolved, I would make supplication.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Though I had called, and he had answered me, I could not believe, that he would lend an ear to my voice.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
For, with a tempest, would he fall upon me, and would multiply my wounds without need;
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
He would not suffer me to recover my breath, for he would surfeit me with bitter things.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
If it regardeth vigour, bold is he! If justice, who could summon him?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
If I should justify myself, mine own mouth, would condemn me, —I blameless? then had it shewn me perverse.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
I blameless? I should not know my own soul, I should despise my own life!
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
One thing, there is, for which cause, I have said it, The blameless and the lawless, he bringeth to an end.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
If, a scourge, slay suddenly, at the despair of innocent ones, he mocketh.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
The earth, hath been given into the hand of a lawless one, The faces of her judges, he covereth, If not, then who is it?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
My days, therefore, are swifter than a runner, They have fled, they have seen no good.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
They have passed away with boats of paper-reed, like a vulture [which] rusheth upon food.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
If I say, I will forget my complaint, I will lay aside my sad countenance, and brighten up,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
I am afraid of all my pains, I know, that thou wilt not pronounce me innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
I, shall be held guilty, —Wherefore then, in vain, should I toil?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Though I bathe myself in snow water, and cleanse, in cleanness itself, my hands,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Then, in a ditch, wouldst thou plunge me, and mine own clothes should abhor me:
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
For he is not a man like myself, whom I might answer, nor could we come together into judgment:
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
There is not, between us, a mediator, who might lay his hand upon us both.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Let him take from off me his rod, and, his terror, let it not startle me:
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
I could speak, and not be afraid of him, although, not so, am, I, in myself!
