Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Of a truth I know that it is so: but how can man be just with God?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
If he be pleased to contend with him, he cannot answer him one of a thousand.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
[He is] wise in heart, and mighty in strength: who hath hardened himself against him, and prospered?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Which removeth the mountains, and they know it not, when he overturneth them in his anger.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Which shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Which commandeth the sun, and it riseth not; and sealeth up the stars.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Which alone stretcheth out the heavens, and treadeth upon the waves of the sea.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Which maketh the Bear, Orion, and the Pleiades, and the chambers of the south.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Which doeth great things past finding out; yea, marvelous things without number.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Lo, he goeth by me, and I see him not: he passeth on also, but I perceive him not.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Behold, he seizeth [the prey], who can hinder him? who will say unto him, What doest thou?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
God will not withdraw his anger; the helpers of Rahab do stoop under him.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
How much less shall I answer him, and choose out my words [to reason] with him?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Whom, though I were righteous, yet would I not answer; I would make supplication to mine adversary.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
If I had called, and he had answered me; yet would I not believe that he hearkened unto my voice.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
For he breaketh me with a tempest, and multiplieth my wounds without cause.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
He will not suffer me to take my breath, but filleth me with bitterness.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
If [we speak] of the strength of the mighty, lo, [he is there]! and if of judgment, who will appoint me a time?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Though I be righteous, mine own mouth shall condemn me: though I be perfect, it shall prove me perverse.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
I am perfect; I regard not myself; I despise my life.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
It is all one; therefore I say, He destroyeth the perfect and the wicked.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
If the scourge slay suddenly, he will mock at the trial of the innocent.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
The earth is given into the hand of the wicked: he covereth the faces of the judges thereof; if [it be] not [he], who then is it?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Now my days are swifter than a post: they flee away, they see no good.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
They are passed away as the swift ships: as the eagle that swoopeth on the prey.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
If I say, I will forget my complaint, I will put off my [sad] countenance, and be of good cheer:
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
I am afraid of all my sorrows, I know that thou wilt not hold me innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
I shall be condemned; why then do I labour in vain?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
If I wash myself with snow water, and make my hands never so clean;
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Yet wilt thou plunge me in the ditch, and mine own clothes shall abhor me.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
For he is not a man, as I am, that I should answer him, that we should come together in judgment.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
There is no daysman betwixt us, that might lay his hand upon us both.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Let him take his rod away from me, and let not his terror make me afraid:
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Then would I speak, and not fear him; for I am not so in myself.
