Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job answers and says:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
“Truly I have known that [it is] so, But how is man righteous with God?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
If he delights to strive with Him—He does not answer him one of a thousand.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Wise in heart and strong in power—Who has hardened toward Him and is at peace?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Who is removing mountains, And they have not known, Who has overturned them in His anger.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Who is shaking earth from its place, And its pillars move themselves.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Who is commanding to the sun, and it does not rise, And the stars He seals up.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Stretching out the heavens by Himself, And treading on the heights of the sea,
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Making the Great Bear, Orion, and the Pleiades, And the inner chambers of the south.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Doing great things until there is no searching, And wonderful, until there is no numbering.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Behold, He goes over by me, and I do not see, And He passes on, and I do not attend to it.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Behold, He snatches away, who brings it back? Who says to Him, What [are] You doing?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
God does not turn back His anger, Proud helpers have bowed under Him.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
How much less do I answer Him? Choose out my words with Him?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Whom, though I were righteous, I do not answer, For my judgment I make supplication.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Though I had called and He answers me, I do not believe that He gives ear [to] my voice.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
Because He bruises me with a storm, And has multiplied my wounds for nothing.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
He does not permit me to refresh my spirit, But fills me with bitter things.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
If of power, behold, the Strong One; And if of judgment—who convenes me?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
If I am righteous, my mouth declares me wicked; [If] I am perfect, it declares me perverse.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
I am perfect; I do not know my soul, I despise my life.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
It is the same thing, therefore I said, He is consuming the perfect and the wicked.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
If a scourge puts to death suddenly, He laughs at the trial of the innocent.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Earth has been given Into the hand of the wicked. He covers the faces of her judges, If not—where, who [is] he?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
My days have been swifter than a runner, They have fled, they have not seen good,
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
They have passed on with ships of reed, As an eagle darts on food.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Though I say, I forget my talking, I forsake my corner, and I brighten up!
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
I have been afraid of all my griefs, I have known that You do not acquit me.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
I become wicked; why [is] this? I labor [in] vain.
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
If I have washed myself with snow-water, And purified my hands with soap,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Then You dip me in corruption, And my garments have detested me.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
But if a man like myself—I answer Him, We come together into judgment.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
If there were a mediator between us, He places his hand on us both.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
He turns aside His rod from off me, And His terror does not make me afraid,
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
I speak, and do not fear Him, but I am not right with myself.”
