Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Then answered Job, and said,
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Truly I know that it is so: and how could a mortal be righteous before God?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
If he were desirous to enter into a contest with him, he could not give him one answer out of a thousand.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
He is wise of heart, and mighty in strength: who hath hardened himself against him, and escaped unscathed?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
[He it is] who removeth mountains, and they know it not, yea, when he overturneth them in his anger;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Who shaketh the earth loose out of her place, that her pillars tremble;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Who speaketh to the sun, and he shineth not, and around the stars he placeth a seal;
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Who spread out the heavens by himself alone, and treadeth upon the hillocks of the sea;
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Who made the Bear, Orion, and the Pleiades, and the chambers the south;
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Who doth great things which are quite unsearchable, and wonders which are quite without number.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Lo, were he to go past by me, I should not see him; and were he to pass along, I should not perceive him.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Behold, were he to snatch aught away, who could hold him back? who would say unto him, What dost thou?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
God will not withdraw his anger: beneath him sink down the helpers of the proud.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
How much less then could I answer him, and select my words [to contend] with him?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Whom, were I even righteous, I could not answer? to him that condemneth me I could [only] make supplication.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Or were I to call, and he would answer me, I could yet not believe that he would give ear unto my voice—
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
He that bruiseth me with [his] tempest, and multiplieth my wounds without a cause.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
He suffereth me not to recover my breath; but feedeth me overmuch with bitter things.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
If it regard strength, lo, he is the powerful; and if justice, who will cite him for me to appear?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
If I were righteous even, my own mouth would condemn me: were I innocent, it would still prove me perverse.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
I am innocent; I will not have regard for myself: I will despise my life.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
One thing is [certain], therefore have I said it, The innocent and the wicked he bringeth to their end.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
If a scourge should slay suddenly, he will mock at the trial of the guiltless.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Is a land given up into the hand of the wicked? he covereth the faces of its judges: if this be not the truth, who is it then?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
And my days pass swifter than a runner: they flee away, they see no happiness,
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
They hasten along like pirate ships: like the eagle that stoopeth down upon his food.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
If I say, I will forget my complaint, I will leave off my sorrowful countenance, and recover my cheerfulness:
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
O then would I be in dread of all my pains; I know that thou wilt not declare me innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
I must ever be guilty: why then should I fatigue myself for nought?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
If I were to wash myself in snow-water, to cleanse myself in the purity of my hands:
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Even then wouldst thou plunge me in the ditch, that my own clothes would render me abhorred.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
For he is not a man, like me, that I could answer him, that we should enter together into a contest.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
There is no one who can decide between us, who could lay his hand upon us both.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Let him but remove from me his rod, and let not his dread terrify me:
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Then would I speak, and not fear him; for the like I feel not within me.
