Jobin 9

1 Job vastasi ja sanoi:

Then Job answered and said,

2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

I know of a truth that it is so: for how shall a mortal man be just before the Lord?

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

For if he would enter into judgment with him, [God] would not listen to him, so that he should answer to one of his charges of a thousand.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

For he is wise in mind, and mighty, and great: who has hardened himself against him and endured?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

Who wears out the mountains, and [men] know it not: who overturns them in anger.

6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

Who shakes the [earth] under heaven from its foundations, and its pillars totter.

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

Who commands the sun, and it rises not; and he seals up the stars.

8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

Who alone has stretched out the heavens, and walks on the sea as on firm ground.

9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

Who makes Pleias, and Hesperus, and Arcturus, and the chambers of the south.

10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

Who does great and unsearchable things; glorious also and excellent things, innumerable.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

If ever he should go beyond me, I shall not see him: if he should pass by me, neither thus have I known [it].

12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

If he would take away, who shall turn him back? or who shall say to him, What have you done?

13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.

For [if] he has turned away [his] anger, the whales under heaven have stooped under him.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

Oh then that he would listen to me, or judge my cause.

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

For though I be righteous, he will not listen to me: I will entreat his judgment.

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

And if I should call and he should not listen, I can’t believe that he has listened to my voice.

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

Let him not crush me with a dark storm: but he has made by bruises many without cause.

18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

For he suffers me not to take breath, but he has filled me with bitterness.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

For indeed he is strong in power: who then shall resist his judgment?

20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

For though I should seem righteous, my mouth will be profane: and though I should seem blameless, I shall be proved perverse.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

For even if I have sinned, I know it not [in] my soul: but my life is taken away.

22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

Therefore I said, Wrath slays the great and mighty man.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

For the worthless die, but the righteous are laughed to scorn.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

For they are delivered into the hands of the unrighteous [man]: he covers the faces of the judges [of the earth]: but if it be not he, who is it?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

But my life is swifter than a post: [my days] have fled away, and they knew it not.

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

Or again, is there a trace of [their] path [left] by ships? or is there one of the flying eagle as it seeks [its] prey?

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

And if I should say, I will forget to speak, I will bow down my face and groan;

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

I quake in all my limbs, for I know that you will not leave me alone [as] innocent.

29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

But since I am ungodly, why have I not died?

30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

For if I should wash myself with snow, and purge myself with pure hands,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

you had thoroughly plunged me in filth, and my garment had abhorred me.

32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

For you are not man like me, with whom I could contend, that we might come together to judgment.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

Would that [he] our mediator were [present], and a reprover, and one who should hear [the cause] between both.

34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

Let him remove [his] rod from me, and let not his fear terrify me:

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

so shall I not be afraid, but I will speak: for I am not thus conscious [of guilt].