Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job answered and said,
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Of a truth I know it is so; but how can man be just with God?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
If he shall choose to strive with him, he cannot answer him one thing of a thousand.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
He is wise in heart and mighty in strength: who hath hardened himself against him, and had peace?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Who removeth mountains, and they know it not, when he overturneth them in his anger;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Who shaketh the earth out of its place, and the pillars thereof tremble;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Who commandeth the sun, and it riseth not, and he sealeth up the stars;
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Who alone spreadeth out the heavens, and treadeth upon the high waves of the sea;
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Who maketh the Bear, Orion, and the Pleiades, and the chambers of the south;
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Who doeth great things past finding out, and wonders without number.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Lo, he goeth by me, and I see [him] not; and he passeth along, and I perceive him not.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Behold, he taketh away: who will hinder him? Who will say unto him, What doest thou?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
God withdraweth not his anger; the proud helpers stoop under him:
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
How much less shall I answer him, choose out my words [to strive] with him?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Whom, though I were righteous, [yet] would I not answer; I would make supplication to my judge.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
If I had called, and he had answered me, I would not believe that he hearkened to my voice, —
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
He, who crusheth me with a tempest, and multiplieth my wounds without cause.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
He suffereth me not to take my breath, for he filleth me with bitternesses.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Be it a question of strength, lo, [he is] strong; and be it of judgment, who will set me a time?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
If I justified myself, mine own mouth would condemn me; were I perfect, he would prove me perverse.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Were I perfect, [yet] would I not know my soul: I would despise my life.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
It is all one; therefore I said, he destroyeth the perfect and the wicked.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
If the scourge kill suddenly, he mocketh at the trial of the innocent.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
The earth is given over into the hand of the wicked [man]; he covereth the faces of its judges. If not, who then is it?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
And my days are swifter than a runner: they flee away, they see no good.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
They pass by like skiffs of reed; as an eagle that swoops upon the prey.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
If I say, I will forget my complaint, I will leave off my [sad] countenance, and brighten up,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
I am afraid of all my sorrows; I know that thou wilt not hold me innocent.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Be it that I am wicked, why then do I labour in vain?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
If I washed myself with snow-water, and cleansed my hands in purity,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Then wouldest thou plunge me in the ditch, and mine own clothes would abhor me.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
For he is not a man, as I am, that I should answer him; that we should come together in judgment.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
There is not an umpire between us, who should lay his hand upon us both.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Let him take his rod away from me, and let not his terror make me afraid,
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
[Then] I will speak, and not fear him; but it is not so with me.
