Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Job antwoordde, en sprak:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Zeker, ik weet wel, dat het zo is; Maar hoe kan een mens tegenover God in zijn recht zijn?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Wanneer hij Hem ter verantwoording wil roepen, Geeft Hij niet eens op de duizendmaal antwoord;
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Wie heeft den Alwijze en den Almachtige Ooit ongedeerd getrotseerd?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Hem, die bergen verzet, en ze merken het niet, Ze onderstboven keert in zijn toorn;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Die de aarde op haar plaats doet schudden, Haar zuilen trillen ervan;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Die de zon bevel geeft, niet te stralen, En de sterren onder een zegel legt!
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Die de hemel uitspant, Hij alleen, En voortschrijdt over de golven der zee;
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Die Grote Beer en Orion schiep, Plejaden en het Zuiderkruis;
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Die grootse, ondoorgrondelijke dingen wrocht, En talloze wonderen!
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Zie, Hij gaat mij voorbij, en ik zie het niet, Hij glijdt langs mij heen, ik bemerk het niet;
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Rooft Hij: Wie zal Hem weerhouden? Wie Hem zeggen: Wat doet Gij?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
God, die zijn gramschap niet weerhoudt: Zelfs Ráhabs helpers moesten zich onder Hem krommen!
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Hoe zou ik Hem dan ter verantwoording roepen, Mijn woorden tegenover Hem vinden?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Ik, die geen antwoord krijg, al heb ik ook recht, Maar mijn Rechter om genade moet smeken;
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
En al gaf Hij mij antwoord, als ik riep, Dan geloof ik niet, dat Hij naar mij zou luisteren.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
Hij, die mij vertrapt om een kleinigheid En mijn smarten vermeerdert om niet;
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Hij, die mij niet op adem laat komen, Maar mij met bitter wee overstelpt.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Gaat het om kracht: Hij is er, de Sterke! Gaat het om recht: Wie klaagt Hem aan?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Al had ik ook recht, zijn mond veroordeelde mij; Al was ik onschuldig, Hij verklaarde mij schuldig!
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Ben ik onschuldig? Ik weet het zelf nu niet meer. Ik verfoei mijn bestaan: Het is mij allemaal één!
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Maar daarom roep ik het uit: Onschuldigen en schuldigen slaat Hij neer!
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Wanneer zijn gesel plotseling doodt, Lacht Hij met de vertwijfeling van de onschuldigen;
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Is het land aan bozen overgeleverd, Hij bindt nog een blinddoek op het gelaat van de rechters: Want zo Hij het niet doet, Wie doet het dan wel?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Zo vliegen mijn dagen voorbij, Sneller nog dan een ijlbode; Zo vluchten ze weg, Zonder geluk te aanschouwen;
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
Ze schieten heen als schepen van riet, Als een adelaar, die zich werpt op zijn prooi.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Denk ik, ik wil mijn jammer vergeten, Weer vrolijk schijnen en blij,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
Dan ben ik weer bang voor al mijn smarten, Wetend, dat Gij mij niet voor onschuldig houdt.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
En wanneer ik dan toch schuldig moet zijn, Waarom doe ik mijn best, om niet?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Al was ik mij nog zo schoon met sneeuw, En reinig mijn handen met zeep,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Toch ploft Gij mij neer in het vuil, Zodat mijn kleren van mij walgen.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Neen, Gij zijt geen mens, zoals ik, dien ik ter verantwoording roep, Zodat wij te zamen voor de rechtbank verschijnen!
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Ach, mocht er een scheidsrechter tussen ons zijn, Die zijn hand op ons beiden kon leggen;
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Die Gods roede van mij weg zou nemen, Zodat de schrik voor Hem mij niet deerde:
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Dan zou ik spreken zonder Hem te vrezen; Maar nu er geen is, neem ik het op voor mijzelf!
