Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Så tog Job til Orde og svarede:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
"Jeg ved forvist, at således er det, hvad Ret har en dødelig over for Gud?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Vilde Gud gå i Rette med ham, kan han ikke svare på et af tusind!
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Viis af Hjerte og vældig i Kraft hvo trodsede ham og slap vel derfra?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Han flytter Bjerge så let som intet, vælter dem om i sin Vrede,
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
ryster Jorden ud af dens Fuger, så dens Grundstøtter bæver;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
han taler til solen, så skinner den ikke, for Stjernerne sætter han Segl,
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
han udspænder Himlen ene, skrider hen over Havets Kamme,
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
han skabte Bjørnen, Orion, Syvstjernen og Sydens Kamre,
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
han øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal!
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Går han forbi mig, ser jeg ham ikke, farer han hen, jeg mærker ham ikke;
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
røver han, hvem mon der hindrer ham i det? Hvo siger til ham: "Hvad gør du?"
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Gud lægger ikke Bånd på sin Vrede, Rahabs Hjælpere bøjed sig under ham;
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
hvor kan jeg da give ham Svar og rettelig føje min Tale for ham!
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Har jeg end Ret, jeg kan dog ej svare, må bede min Dommer om Nåde!
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Nævned jeg ham, han svared mig ikke, han hørte, tror jeg, ikke min Røst,
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
han, som river mig bort i Stormen, giver mig - Sår på Sår uden Grund,
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
ikke lader mig drage Ånde, men lader mig mættes med beskeing.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Gælder det Kæmpekraft, melder han sig! Gælder det Ret, hvo stævner ham da!
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Har jeg end Ret, må min Mund dog fælde mig, er jeg end skyldfri, han gør mig dog vrang!
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Skyldfri er jeg, ser bort fra min Sjæl og agter mit Liv for intet!
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Lige meget; jeg påstår derfor: Skyldfri og skyldig gør han til intet!
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Når Svøben kommer med Død i et Nu, så spotter han skyldfries Hjertekval;
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Jorden gav han i gudløses Hånd, hylder dens Dommeres Øjne til, hvem ellers, om ikke han?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Raskere end Løberen fløj mine Dage, de svandt og så ikke Lykke,
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
gled hen som Både af Si, som en Ørn, der slår ned på Bytte.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Dersom jeg siger: "Mit Suk vil jeg glemme, glatte mit Ansigt og være glad,"
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
må jeg dog grue for al min Smerte, jeg ved, du kender mig ikke fri.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Jeg skal nu engang være skyldig, hvorfor da slide til ingen Nytte?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Toed jeg mig i Sne og tvætted i Lud mine Hænder,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
du dypped mig dog i Pølen, så Klæderne væmmedes ved mig.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Thi du er ikke en Mand som jeg, så jeg kunde svare, så vi kunde gå for Retten sammen;
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
vi savner en Voldgiftsmand til at lægge sin Hånd på os begge!
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Fried han mig for sin Stok, og skræmmed hans Rædsler mig ikke,
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
da talte jeg uden at frygte ham, thi min Dom om mig selv er en anden!
