Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Men Job svarede og sagde:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
Sandelig, jeg ved, at det er saaledes; og hvorledes skulde et Menneske være retfærdigt for Gud?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Om det har Lyst til at trætte med ham, kan det ikke svare ham til et af tusinde.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Han er viis af Hjerte og stærk af Kraft; hvo forhærdede sig imod ham og havde Fred?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
han, som flytter Bjergene, inden de mærke til det, han, som omkaster dem i sin Vrede;
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
han, som bevæger Jorden fra dens Sted, og dens Piller bæve;
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
han, som taler til Solen, og den gaar ikke op, og som sætter Segl for Stjernerne;
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
han er ene den, som udbreder Himmelen, og som træder paa Havets Bølger;
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
han, som gjorde Bjørnen, Orion, og Syvstjernen og Stjernekamrene imod Syden;
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
han, som gør store Ting, saa de ikke staa til at ransage, og underlige Ting, saa der ikke er Tal derpaa!
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Se, han gaar forbi mig, og jeg ser ham ikke, og han farer frem, og jeg mærker ham ikke.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Se, han griber, hvo kan faa ham til at give igen? hvo vil sige til ham: Hvad gør du?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Gud kalder ikke sin Vrede tilbage; de, som ville hjælpe den hovmodige, maatte bøje sig under ham.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Langt mindre skulde jeg kunne svare ham, vælge mine Ord over for ham.
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Thi om jeg end var retfærdig, kunde jeg ikke svare; jeg maatte bede om Naade hos min Dommer.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Om jeg end kaldte, og han svarede mig, da kunde jeg dog ikke tro, at han vilde bøje Øren til min Røst.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
Thi han vilde sønderknuse mig med en Storm og gøre mig mange Saar uden Aarsag.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Han vilde ikke tilstede mig at drage min Aande, men mætte mig med Bitterheder.
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
Kom det an paa den stærkes Kraft, siger han: „Se her!‟ og kom det an paa Ret: „Hvo stævner mig?‟
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Var jeg end retfærdig, saa skulde dog min Mund dømme mig at have Uret; var jeg end skyldfri, da skulde han dog forvende min Sag.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Jeg er skyldfri, men jeg kender ikke mig selv; jeg foragter mit Liv.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Det kommer ud paa eet! Derfor sagde jeg: Han udrydder den uskyldige med den skyldige.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Dræber Svøben hastelig, da spotter han de uskyldiges Prøvelse.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Et Land bliver givet i en ugudeligs Haand; han tilhyller dets Dommers Ansigt; gør han det ikke, hvo gør det da?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Og mine Dage have været lettere end en Løber; de flyede bort, de have ikke set det gode.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
De ere fremfarne som ilende Skibe, som en Ørn, der flyver efter Spise.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Naar jeg siger: Jeg vil glemme min Klage, jeg vil lade mit Ansigts sorrigfulde Mine fare og vederkvæge mig,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
da maa jeg frygte for alle mine Smerter; jeg ved, at du lader mig ikke være uskyldig.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Jeg skal jo være skyldig! hvorfor skulde jeg da forgæves gøre mig Møje?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Om jeg end toede mig med Snevand og rensede mine Hænder med Sæbe,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
da vilde du dog dyppe mig ned i Pølen, saa mine Klæder vilde væmmes ved mig.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Thi han er ikke en Mand som jeg, at jeg kunde svare ham, at vi kunde møde med hinanden for Dommen.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Der er ingen, som kan skille Trætten ad imellem os, og som kan lægge sin Haand paa os begge.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Han borttage sit Ris fra mig, og hans Rædsel forfærde mig ikke!
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
Da vilde jeg tale og ikke frygte for ham; thi jeg er ikke af den Slags, det ved jeg med mig selv.
