Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
Əyyub belə cavab verdi:
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
«Belə olduğunu, həqiqətən, bilirəm. Amma Allah qarşısında insan necə haqlı çıxa bilər?
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
Əgər Onunla kimsə mübahisə etmək istəsə, Onun min sualına bir cavab tapa bilməz.
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
Hikməti dərin, gücü tükənməyən Odur. Ona qarşı duranlardan kim sağ qalıb?
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
Allah dağları yerindən oynadar, Dağlar heç bilməz. Qəzəbi ilə onları alt-üst edər.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
Dünyanı yerindən oynadar, Dirəklərini lərzəyə salar.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Əmr etsə, günəş doğmaz, Ulduzların işığını örtüb möhürlər.
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
Odur təkbaşına göyləri sərən, Dəniz dalğalarının üstündə gəzən.
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
Odur Böyük Ayı, Orion, Ülkər bürclərini, Cənub bürclərini yaradan.
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
Odur dərk etmədiyimizdən də böyük işlər görən, Saysız xariqələr göstərən.
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
Bax yanımdan elə keçər ki, Onu görə bilmərəm, Elə keçib gedər ki, heç hiss etmərəm.
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
Nə isə tutub apararsa, kim Ona mane ola bilər? Kim Ona “Nə edirsən?” deyə bilər?
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
Allah qəzəbini geri döndərməz, Rahavın köməkçiləri belə, ayağı altda qalar.
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
Belə isə Ona necə cavab verə bilərəm? Hüzurunda necə söz tapa bilərəm?
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
Günahsız olsam belə, Ona cavab verə bilmərəm, Rəhm etsin deyə Hökmdarıma yalvarmalıyam.
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
Onu çağıranda O mənə cavab versə belə, Yenə inanmıram ki, O, səsimi eşidir.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
Çünki tufanla məni əzir, Nahaq yerə yaralarımı çoxaldır,
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
Məni nəfəs almağa qoymur, Məni acılarla cana doydurur,
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
İş qüvvədədirsə, O qüvvəlidir, İş ədalətdədirsə, kim Onu hakimin qarşısına apara bilər?
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
Mən günahsız olsam belə, dilim məni ittiham edər, Kamil olsam belə, məni təqsirkar çıxarar.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
Kamil olsam da, bir şey deyiləm, Öz həyatıma xor baxıram.
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
Hamısı birdir, ona görə deyirəm: “O həm kamili, həm də günahkarı yox edir”.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
Əgər qəfil ölüm gəlsə, Günahsızların əzabına gülür.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
Dünya pislərə təslim edilib, Dünya hakimlərinin gözünü bağlayan Odur. O deyilsə, bəs kimdir?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
Günlərim sürətlə qaçır, çapardan sürətlidir, Bir xeyir tapmadan qaçırlar.
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
Qamış qayıq kimi keçib gedirlər Ovunun üstünə şığıyan qartal kimidirlər.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
Bu şikayətimi unutmaq istəsəm, Sifətimin ifadəsini dəyişib ürəyimin açılmasını istəsəm,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
Bu əziyyətdən yenə vahimələnərəm, Məni günahsız saymayacağını bilərəm.
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Madam ki yenə günahkar çıxacağam, Boş yerə niyə belə zəhmət çəkim?
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
Əgər qar suyu ilə yuyunsam, Əllərimi gilabı ilə yusam,
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Yenə də məni çirkaba batırarsan, Paltarlarım belə, məndən iyrənir.
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
O mənim kimi insan olmadığına görə Ona cavab verə bilmirəm, məhkəməyə birgə gedə bilmirəm.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
Kaş aramızda bir hakim olaydı, Əlini ikimizin də üzərinə qoyaydı.
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
Allah Öz dəyənəyini üstümdən götürəydi, Dəhşəti ilə məni vahimələndirməyəydi.
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
O zaman Ondan qorxmadan danışardım, Amma bu vəziyyətdə heç nə edə bilmirəm.
