Jobin 8

1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

Då svarade Bildad af Suah, och sade:

2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?

Huru länge vill du sådana tala, och låta dins muns tal hafva ett sådant högmod?

3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

Menar du, att Gud dömmer orätt; eller den Allsmägtige skall vrida rätten?

4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

Om dine söner hafva syndat för honom, så hafver han förkastat dem för deras missgernings skull.

5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

Men om du i tid gifver dig in till Gud, och beder den Allsmägtiga;

6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

Och om du äst ren och from, så varder han uppvakandes till dig, och varder åter upprättandes boningen för dina rättfärdighets skull;

7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

Och der du tillförene hafver haft litet, skall det härefter ganska mycket förökas.

8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

Ty fråga de slägter, som i förtiden varit hafva, och tag dig före att fråga deras fäder;

9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

Ty vi äre såsom i går komne, och vete intet; vårt lif är en skugge på jordene.

10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:

De skola lära dig, och säga dig det, och gifva sitt tal före utaf sitt hjerta.

11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

Icke kan säfvet växa, utan det står i vätsko; eller gräs växa utan vatten.

12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

Eljest, medan det än står i blomster, förr än det afhugget varder, förtorkas det, förr än man hö bergar.

13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

Så går allom dem som förgäta Gud, och de skrymtares hopp varder förtappadt;

14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.

Ty hans tröst blifver omintet, och hans hopp såsom ett dvergsnät.

15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

Han förlåter sig på sitt hus, och skall dock icke, bestå; han skall hålla sig derintill, och dock icke beständig blifva.

16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

Det grönskas väl förr än solen kommer, och qvistar växa uti dess örtagård;

17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

Dess säd står tjock vid källor, och dess hus på stenar.

18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

Men när han uppsluker honom af sitt rum, ställer han sig emot honom, såsom han kände honom intet.

19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'

Si, detta är fröjden i dess väsende; och annor växa upp igen af stoftet.

20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.

Derföre, si, att Gud icke förkastar de goda, och icke uppehåller de ondas hand;

21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.

Tilldess din mun varder full med löje, och dine läppar fulle med fröjd.

22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."

Men de, som dig hata, skola komma på skam, och de ogudaktigas boning skall icke blifva beståndandes.