Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Entonces Bildad el Suhita habló y dijo:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
“¿Cuánto tiempo más seguirás hablando así? Las palabras que salen de tu boca son un montón de aire caliente!
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
¿Pervierte Dios la justicia? ¿Acaso el Todopoderoso pervierte lo que es justo?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Tus hijos debieron pecar contra él, y por eso merecieron el castigo que les infligió.
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
Pero si oras a Dios y le pides ayuda,
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
si llevas una vida limpia y haces lo que es justo, entonces él actuará para enderezar las cosas en su hogar.
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
Aunque comiencen con casi nada, ¡terminarán con mucho!
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
“¿Por qué no preguntan lo que descubrieron las generaciones anteriores, y examinan lo que descubrieron nuestros antepasados? ¡Nosotros nacimos ayer y no sabemos nada!
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
Nuestros días en la tierra se desvanecen tan rápido como una sombra que pasa.
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
¿Acaso no te enseñan y te explican lo que saben?
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
¿Puede crecer el papiro donde no hay pantano? ¿Pueden crecer los juncos sin agua?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Incluso sin ser cortados, mientras aún florecen, se marchitan más rápido que la hierba.
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
Esto es lo que le sucede a todo el que se olvida de Dios. Las esperanzas de los que viven sin Dios se reducen a nada.
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Su confianza es como si se aferraran a una endeble tela de araña.
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Buscan la seguridad en su casa, pero ésta no les proporciona ningún apoyo. Intentan aferrarse a ella, pero es fugaz.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Los que viven sin Dios son como una planta exuberante que crece al sol y extiende sus brotes por todo el jardín.
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
Enreda sus raíces entre las piedras y se aferra a la roca.
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
Pero cuando es cortada, el lugar donde estaba la repudia, diciendo: ‘Nunca te vi’.
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Entonces su vida se acaba, y otra plata brota de la tierra para ocupar su lugar.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
“Mira, Dios no rechaza a quien es inocente, ni apoya a quien es culpable.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Él puede hacer que vuelvas a reír de felicidad y a gritar de alegría.
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
Los que te odian serán avergonzados, y el lugar donde viven los malvados será destruido”.
