Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Då tok Bildad frå Suah til ords og sagde:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
«Kor lenge vil du tala so og lata ordi storma fram?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Kann Gud vel rengja det som rett er? Kann Allvalds-Gud vel rengja rettferd?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Hev dine søner synda mot han, gav han deim deira synd i vald.
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
Um du søkja til din Gud, og beda Allvalds-Gud um nåde,
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
er du då rein og utan svik, då vil han vakna upp for deg og reisa nytt ditt rettferdshus,
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
Um og di fortid vesall var, so mykje større vert di framtid.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
Ja, spør deg for hjå farne ætter, agt på kva federne fann ut.
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
- Me inkje veit, er frå i går; vårt liv ein skugge er på jordi -
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
dei skal deg læra, gjeva svar med ord ifrå sitt hjartedjup:
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
«Veks sevet vel på turre land? Trivst storren der som vatnet vantar?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Enn stend det grønt, vert ikkje skore, då visnar det fyrr anna gras.»
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
So gjeng det deim som gløymer Gud; og voni glepp for gudlaus mann.
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Hans tillit sunderskori vert, hans tiltru vert til kongurvev;
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Det hus han styd seg til, det dett; det som han triv til, stend’kje fast.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Han saftfull veks, med soli skin; hans greiner yver hagen heng,
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
og roti kring steinrøysar smett, og smyg seg inn imillom steinar.
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
Men vert han riven frå sin stad, so hugsar staden han ei meir.
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Sjå det er gleda på hans veg; or moldi skyt ein annan fram.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Men Gud vanvyrder ei den reine; dei vonde tek han ei i handi.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Han enn din munn med lått skal fylla og lipporne med gledesong;
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
men skammi klæda skal din fiend’; gudløysetjeld finst ikkje meir.»
