Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Respondens autem Baldad Suhites, dixit:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
Usquequo loqueris talia, et spiritus multiplex sermones oris tui?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Numquid Deus supplantat iudicium? aut Omnipotens subvertit quod iustum est?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Etiam si filii tui peccaverunt ei, et dimisit eos in manu iniquitatis suæ:
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
Tu tamen si diluculo consurrexeris ad Deum, et Omnipotentem fueris deprecatus:
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
Si mundus et rectus incesseris, statim evigilabit ad te, et pacatum reddet habitaculum iustitiæ tuæ:
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
In tantum, ut si priora tua fuerint parva, et novissima tua multiplicentur nimis.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
Interroga enim generationem pristinam, et diligenter investiga patrum memoriam:
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
(Hesterni quippe sumus, et ignoramus quoniam sicut umbra dies nostri sunt super terram.)
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
Et ipsi docebunt te: loquentur tibi, et de corde suo proferent eloquia.
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
Numquid vivere potest scirpus absque humore? aut crescere carectum sine aqua?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Cum adhuc sit in flore, nec carpatur manu, ante omnes herbas arescit:
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
Sic viæ omnium, qui obliviscuntur Deum, et spes hypocritæ peribit:
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Non ei placebit vecordia sua, et sicut tela aranearum fiducia eius.
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Innitetur super domum suam, et non stabit: fulciet eam, et non consurget:
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Humectus videtur antequam veniat Sol, et in ortu suo germen eius egredietur.
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
Super acervum petrarum radices eius densabuntur, et inter lapides commorabitur.
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
Si absorbuerit eum de loco suo, negabit eum, et dicet: Non novi te.
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Hæc est enim lætitia viæ eius, ut rursum de terra alii germinentur.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Deus non proiiciet simplicem, nec porriget manum malignis:
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Donec impleatur risu os tuum, et labia tua iubilo.
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
Qui oderunt te, induentur confusione: et tabernaculum impiorum non subsistet.
