Jobin 8

1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

Dann antwortete Bildad von Suah und sprach:

2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?

Wie lange willst du solches reden, und sind ein heftiger Wind deines Mundes Worte?

3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

Beugt etwa Gott das Recht oder beugt der Allmächtige gerechte Sache?

4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

Wenn deine Kinder gegen ihn gesündigt haben, so lieferte er sie ihrem Frevel aus.

5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

Wenn du dich ernstlich an Gott wendest und zum Allmächtigen um Gnade flehst, -

6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

wenn du lauter und redlich bist, so wird er alsbald für dich wach werden und deine Wohnstätte in der du als Gerechter weilst, wieder herstellen.

7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

Dann wird dann dein früheres Los armselig erscheinen, aber herrlich groß wird das nachmalige sein.

8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

Denn befrage nur frühere Geschlechter und achte auf das, was ihre Väter erforschten.

9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

Denn wir sind von gestern und wissen nichts, weil unsere Tage nur ein Schatten sind auf Erden.

10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:

Sie aber werden dich belehren, dir es sagen und aus ihrer Einsicht Kunde geben.

11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

“Wächst, wo kein Sumpf ist, Papyrus? Schießt Riedgras ohne Wasser auf?

12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

“Noch steht's in seinem frischen Trieb, wo es nicht abgeschnitten werden kann, aber vor allem Grase verdorrt es.

13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

“Das ist das Ende Aller, die Gottes vergessen, und des Ruchlosen Hoffnung wird zu nichte.

14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.

Seine Zuversicht ist ein Sommerfaden, und ein Spinnengewebe ist's, worauf er vertraut.

15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

“Er stützt sich auf sein Haus, aber es hält nicht Stand; er hält sich daran fest, doch es bleibt nicht stehn.

16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

“Frisch grünt er angesichts der Sonne, und über seinen Garten laufen seine Senker aus.

17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

“Um Geröll verflechten sich seine Wurzeln, zwischen Steinen bohrt er sich hindurch.

18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

“Doch wenn er ihn wegtilgt von seinem Standort, so verleugnet ihn der: Ich sah dich nie!

19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'

“Sieh', das ist die Wonne seines Lebenswegs, und aus dem Staube sprossen andre auf!”

20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.

Nein, Gott verschmäht den Frommen nicht und hält der Missethäter Hand nicht fest.

21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.

Noch wird er deinen Mund mit Lachen erfüllen und deine Lippen mit Jauchzen.

22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."

Die dich hassen, werden sich mit Schande bedecken, aber das Zelt der Frevler wird verschwunden sein.