< Jobin 8 >
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Darauf erwidert Bildad von Schuach:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
"Wie lange willst du solches reden und wüten mit der Worte Sturm?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Ist Gott etwa ein Rechtsverdreher? Und beugt gerechte Sache der Allmächtige?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Wenn deine Kinder gegen ihn gesündigt und er sie um der Sünde willen in den Tod geschickt,
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
so solltest du an Gott dich wenden und zum Allmächtigen um Gnade flehen.
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
Dann würde er dir Schutz gewähren, falls du nur rein und lauter bist, und stellte auch die Wohnung wieder her, die dir gebührt.
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
Dann würde auch dein früheres Los gering erscheinen, die Zukunft aber herrlich für dich sein.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
Befrage dich bei den vergangenen Zeiten; gib auf der Väter Weisheit acht!
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
Wir sind von gestern, unerfahren; denn wie ein Schatten sind auf Erden unsere Tage.
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
Doch jene, können sie dich nicht belehren? Sie geben tiefgeschöpftes Wissen.
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
Wird etwa Schilfkraut ohne Sumpf sehr hoch? Wird Gras, wo Wasser fehlt, recht groß?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Noch ist's im Trieb, nicht reif zum Schnitt, und schon ist's dürr, grünt alles andere noch.
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
So geht's mit allen Gottvergessenen. So wird des Frevlers Stolz vernichtet,
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
er, dessen Zuversicht nur Sommerfäden und dessen Hoffnung Spinngewebe sind.
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Er stützt sich auf sein Haus; doch hält's nicht stand. Er hält sich fest daran; doch bleibt's nicht stehen.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Wenn er auch in der Sonne grünt und seine Ranken weit in seinen Garten gehen,
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
Verflechten seine Wurzeln sich zuhauf, wie ein Gemäuer anzusehen,
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
wenn er von seinem Ort ihn tilgt, verleugnet dieser ihn: 'Ich habe niemals dich gesehen!'
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Das ist da seines Schicksals 'Wonne', und andere steigen aus dem Staub empor.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Den Frommen kann Gott nicht verachten; der Übeltäter Hand hält er nicht fest. -
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Dein Mund wird noch des Lachens voll und voll von Jubel deine Lippen.
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
Und deine Hasser kleiden sich in Schande, und nicht mehr ist der Bösen Zelt."