Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
And Bildad the Shuhite answereth and saith: —
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
Till when dost thou speak these things? And a strong wind — sayings of thy mouth?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Doth God pervert judgment? And doth the Mighty One pervert justice?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
If thy sons have sinned before Him, And He doth send them away, By the hand of their transgression,
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
If thou dost seek early unto God, And unto the Mighty makest supplication,
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
If pure and upright thou [art], Surely now He waketh for thee, And hath completed The habitation of thy righteousness.
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
And thy beginning hath been small, And thy latter end is very great.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
For, ask I pray thee of a former generation, And prepare to a search of their fathers,
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
(For of yesterday we [are], and we know not, For a shadow [are] our days on earth.)
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
Do they not shew thee — speak to thee, And from their heart bring forth words?
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
'Doth a rush wise without mire? A reed increase without water?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
While it [is] in its budding — uncropped, Even before any herb it withereth.
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
So [are] the paths of all forgetting God, And the hope of the profane doth perish,
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Whose confidence is loathsome, And the house of a spider his trust.
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
He leaneth on his house — and it standeth not: He taketh hold on it — and it abideth not.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Green he [is] before the sun, And over his garden his branch goeth out.
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
By a heap his roots are wrapped, A house of stones he looketh for.
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
If [one] doth destroy him from his place, Then it hath feigned concerning him, I have not seen thee!
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Lo, this [is] the joy of his way, And from the dust others spring up.'
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Lo, God doth not reject the perfect, Nor taketh hold on the hand of evil doers.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
While he filleth with laughter thy mouth, And thy lips with shouting,
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
Those hating thee do put on shame, And the tent of the wicked is not!
