Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Nu nam Bildad van Sjóeach het woord, en sprak:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
Hoe lang nog gaat ge zó voort, En zullen uw woorden als een stormwind loeien?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Zou God het recht soms verkrachten, De Almachtige de gerechtigheid schenden:
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Wanneer uw kinderen tegen Hem hebben gezondigd, Dan heeft Hij hun slechts hun misdaad vergolden!
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
Maar als gij uw toevlucht neemt tot God, En rein en oprecht tot den Almachtige smeekt:
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
Dan zal Hij van stonde af over u waken, En schenkt Hij u weer een rechtschapen gezin;
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
Dan schijnt uw vroeger lot slechts gering, Wordt ver door uw nieuwe staat overtroffen.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
Ja, vraag het maar aan het voorgeslacht Geef acht op de bevinding van hun vaderen!
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
Want wij zijn van gisteren, en weten niets, Ons leven op aarde is enkel een schaduw;
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
Maar zij zullen u leren, het u vertellen, En woorden spreken uit hun hart:
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
Schiet het riet op buiten het moeras, Groeien de biezen buiten het water?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Het wordt afgesneden, terwijl het nog bloeit, En verdort vóór ieder ander gewas:
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
Zo vergaat het allen, die God vergeten, Wordt de hoop van de bozen te schande!
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Een herfstdraad is zijn vertrouwen, Zijn toeverlaat een spinneweb;
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Hij steunt op zijn web, maar dit houdt het niet uit, Hij grijpt het vast, maar het houdt geen stand.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Vol sappen staat hij in de zon, Zijn ranken verspreiden zich over zijn hof;
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
Zijn wortels kronkelen zich over het grint, En tussen de stenen grijpt hij zich vast.
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
Maar rukt men hem weg van zijn plaats, Dan verloochent ze hem: ik heb u nooit gezien!
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Zo vergaat zijn leven door de mot Uit het stof ervan schieten anderen op.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Neen, God verwerpt den brave niet, En reikt den boze geen hand.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Nog wordt uw mond met lachen vervuld, En uw lippen met jubel;
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
Maar uw haters worden met schande bedekt, De tent der bozen verdwijnt!
