Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Så tog Sjuhiten Bildad til Orde og sagde:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
"Hvor længe taler du så, hvor længe skal Mundens Uvejr rase?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Mon Gud vel bøjer Retten, bøjer den Almægtige Retfærd?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Har dine Sønner syndet imod ham, og gav han dem deres Brøde i Vold,
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
så søg du nu hen til Gud og bed hans Almagt om Nåde!
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
Såfremt du er ren og oprigtig, ja, da vil han våge over dig, genrejse din Retfærds Bolig;
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
din fordums Lykke vil synes ringe, såre stor skal din Fremtid blive.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
Thi spørg dog den befarne Slægt, læg Mærke til Fædrenes Granskning!
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
Vi er fra i Går, og intet ved vi, en Skygge er vore Dage på Jord.
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
Mon ej de kan lære dig, sige dig det og give dig Svar af Hjertet:
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
Vokser der Siv, hvor der ikke er Sump, gror Nilgræs frem, hvor der ikke er Vand?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Endnu i Grøde, uden at høstes, visner det før alt andet Græs.
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
Så går det enhver, der glemmer Gud, en vanhelliges Håb slår fejl:
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
som Sommerspind er hans Tilflugt, hans Tillid er Spindelvæv;
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
han støtter sig til sit Hus, det falder, han klynger sig til det, ej står det fast.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
I Solskinnet vokser han frodigt, hans Ranker breder sig Haven over,
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
i Stendynger fletter hans Rødder sig ind, han hager sig fast mellem Sten;
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
men rives han bort fra sit Sted, fornægter det ham: "Jeg har ikke set dig!"
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Se, det er Glæden, han har af sin Vej, og af Jorden fremspirer en anden!
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Se, Gud agter ej den uskyldige ringe, han holder ej fast ved de ondes Hånd.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
End skal han fylde din Mund med Latter og dine Læber med Jubel;
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
dine Avindsmænd skal klædes i Skam og gudløses Telt ej findes mer!
